Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Siperiassa ja Aasiassa. Pidimme matkan aikana pöllöin kuvitettua päiväkirjaa, joka vuosien päästä johti tämän blogin perustamiseen. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.
Torstai 23.8. Omsk
Maanantai-tiistaiyön vähäuniseksi jäänyt junamatka aiheutti melkoisen fyysisen väsymyksen. Yö neljän hengen hytissä, joka hellepäivän jälkihehkun, junan lämmitysjärjestelmän kostean paahteen ja kiinni jumittuneen ikkunan vuoksi oli kasvattanut sisäänsä sademetsän olosuhteet, ei varsinaisesti ollut elämäni levollisin. Unta on sen sijaan sitä seuraavina päivinä riittänyt, kunnes jonkinlainen tasapaino on nyt viimein löytynyt.
Omsk lienee tähänastisista kaupungeista kenties eniten vastannut sitä haparoivaa ennakkokäsitystä, jonka on ennen matkaa siperialaiskaupungeista pystynyt muodostamaan. Rikki kuluneet kadut, räikeät mainokset, joka puolella pieniksi lohkareiksi halkeileva betoni, pölyisten autojen rämisevät jonot. Toisaalta joenrantojen kuulaat hopeapajut, kadunvarsien kukkia myyvät maatuškat, puistojen lähes paikoilleen pysähtynyt hiljaisuus, yksittäiset ihmiset hiekkarannalla viettämässä viimeisiä hellepäiviä ennen syksyn vääjäämätöntä saapumista. Kaikki se sulassa sovussa keskenään.
Selvisipä muuten sattumoisin sekin, ettei paikallista teatterirakennusta saa valokuvata, olkoonkin ettei se ainakaan esteettisistä syistä ole edes järkevää. Siinä vaiheessa, kun vihainen vartija saapuu paikalle, ehtii mielessä viivähtää lyhyt pahaenteinen aavistus. Vartija vei meidät tukikohtaansa teatterin ikkunattomaan kellariin, muiden vartijoiden luo. Kuulustelua venäjäksi, Suomen passi esiin, sitten ihmettelyä. Vartijoista vanhin purskahtaa nauruun ja kertoo jotain Raimo Summasesta, mutta pitää lopuksi lyhyen puhuttelun: ”No fotograf!” Asia selvä.
Tänään aiempien päivien helle on enää muisto vain: taivas on harmaa, lämpöä kuusitoista.
PS. Jos pöllö on venäjäksi sova, niin oliko Soviet Union sitten Pöllöstöliitto?
Kauas pöllöt karkaavat 
Kuka voisi tietää, mitä saa kuvata ja mitä ei! Olisin kyllä ollut aivan jäässä, jos minut olisi raahattu jonnekin kuulusteluun. HUH! Luen tätä päiväkirjaasi, jotta saan kuvan siitä millainen trans -siperian junamatka kannattaisi tehdä. Pysähtyäkö Venäjän kaupunkeihin ja mihin niistä. Selvää on, että Mongoliaan ja Kiinaan asti junalla haluaisin mennä. Tietty kiinnostaa myös, mikä vuodenauika reissuun on paras.
TykkääTykkää
Ehdottomasti suosittelen matkaa. Tähän asti kirjatuista kaupungeista jättäisin ehkä Jekaterinburgin väliin. Loppukesä ja alkusyksy ovat sopiva aika matkustaa, sillä keskikesä on mannerilmaston vuoksi hyvin kuuma, talvi puolestaan kylmä. Kevät on suhteellisen lyhyt, ja ehkäpä syksyinen melankolia sopii hyvin Venäjälle.
TykkääLiked by 1 henkilö
No huh huh. Olisi aika monella matkaajalla mennyt pupu pöksyyn kellarikuulustelussa. Mahtava muisto:D! En ole oikein koskaan viehättynyt itänaapuristamme. Liekö syynä ikävät kokemukset vankilamaisen kohtelun saamisesta viisumittomana Moskovassa – vai joku muu. Rakastan kuitenkin rappioromantiikkaa, joten kuvissa heijastuva Omskin rosoisuus viehättää kovasti.
TykkääTykkää
Tuo valokuvaaminen Venajalla on aina ollut hieman ongelmallista. Julkisia rakennuksia ei aina saa kuvata, vaikeatahan se on tietaa mita saa ja mita ei.
TykkääTykkää
Omsk oli jossain listassa kaupunkeja, joissa ei kannata turakaisen käydä. Nyt ymmärrän, miksi.
Oikeammin kohtaaminen vartijoiden kanssa meni hyvin. Kas kun eivät tunteneet Ville Haapasaloa.
TykkääTykkää
Omsk oli aika samanlainen 2006 mitä ylläolevassa blogin tekstissä. Hienoa oli bilettää paikallisten kanssa rannalla. Ystävällistä jengiä. Omskin lentokentälle jäimme jumiin matkalla Moskovaan kun oli jotain ”probleemaa” rekisteröintien kanssa. 50e tiputettiin virkailijaherran taskuun niin matka jatkui näppärästi!
TykkääTykkää