Juna Košicesta länteen kulkee vuoristolaaksojen pienten kylien läpi. Vauhti on paikoin verkkainen, samoin tunnelma. Asemat ovat vaatimattomia ja niiden laiturit hämmentävän kapeita. Useimpien ohi ajamme pysähtymättä, mutta väliasemilla vain muutamia ihmisiä jää pois tai nousee kyytiin. Suurin osa matkustaa kohti pääkaupunkia, mutta me jäämme pois yhdellä lukuisista kyläseisakkeista ja jatkamme matkaa käsittämättömän vehreiden Matalien Tatra-vuorten yli ehkäpä vielä hitaammin ja vaatimattomammin kulkevalla taajamajunalla. Muutaman loputtoman pitkän tunnelin jälkeen laskeudumme laaksoon ja olemme perillä.

Banská Bystrica on yksi keskisen Slovakian pikkukaupungeista sekä Hron-joen laaksoa ympäröivän Horehronien vuoristoalueen keskuspaikka. Horehronien sanotaan olevan Slovakian kauneinta seurua, ja se kantaa yllään jonkinlaista myyttistä mainetta. Erityisesti sen sankat metsät ovat paikallisen kansan ylpeys. En ihmettele, miksi näin on.

Banská Bystrica on kasvanut keskiajalla perustetun kuparikaivoksen ympärille Hron- ja Bystrica-jokien yhtymäkohtaan. Tämä on antanut kaupungille nimen; suomeksi se tarkoittaa kaivoskoskea. Kaupunki on alkujaan oikeastaan ollut vain yksi pitkä katu, joka keskikohdallaan levenee jonkinlaiseksi aukiontapaiseksi ja jonka kortteleita erottavat vain kapeat kujanteet. Myöhemmin asutus on kasvanut reunoilta ensin Itävalta-Unkarin loiston päivien naurettavan mahtipontisilla kortteleilla ja sittemmin Tšekkoslovakian harmaan tosikkomaisilla kerrostaloilla. Mutta edelleen kaupunki on varsin pieni, ikään kuin puristunut vehreiden vuorten väliseen jokilaaksoon.

Kuten kaikki Slovakian kaupungit, myös Banská Bystrica sai kärsiä Hitlerin julmuuksista. Mutta vuoristossa sinnittelijät eivät anna periksi. Vuonna 1944 alueella syttyi laaja kansannousu Saksaa vastaan; vastatoimia johdettiin täältä käsin. Tavoitteena oli liittoutua neuvostojoukkojen kanssa ja siten vapauttaa kotimaa. Tässä ei onnistuttu, eikä Neuvostoliitto myöhemminkään osoittautunut varsinaisesti olevan vapauden asialla. Epäonnisuudestaan huolimatta kansannousulla on tärkeä osa Slovakian historiassa, ja se kantaa yllään jonkinlaista talvisodan hengen kaltaista sankariviittaa.

Harvoin saa kokea sellaista rauhaisan elämän tuomaa seesteisyyttä kuin mikä Banská Bystricassa vallitsee. Usein pienempien kaupunkien hiljaisuus ensin vieraannuttaa ja sitten tylsistyttää, mutta täällä verkkaisuus on jollain omituisella tavalla mukaansatempaavaa. En tiedä, mistä se johtuu, mutta ehkä se on vauraan historian tuomaa varmuutta tai kansallissankarien karismaa. Tai ehkä se on Horehronien metsien loputon vehreys.