Kalabaliikki on alkujaan turkin kieltä ja tarkoittaa valtoimenaan vellovaa kovaäänistä ihmislaumaa. Jos Istanbulin haluaa kuvata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, ei muuta tarvita. Kaikenlaiseen rauhaan ja hiljaisuuteen tottuneelle suomalaispöllölle tämä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia massiivisille kulttuurishokeille. Ja siitäkös pöllö riemastuu!

Vaikka Istanbul sijaitsee periaatteessa Euroopan ja Aasian rajalla, on sen tunnelma tätä eksoottisempi. Kun korviahuumaava rukouskutsu kiirii pitkin Eminönün basaarikujia tai kun hamamin lihava kylvettäjäukko, jonka vartalon ainoa karvaton kohta on päälaella, tarttuu rivakasti toimeensa, voi helposti aistia olevansa hyvin kaukana kotoa. Lokakuussa sää on jo raikas, jopa viileä, mutta minttua ja muita makuja pursuava tulikuuma tee auttaa kuvittelemaan auringon paahtamia kesäpäiviä melun ja pakokaasun täyttämässä kaupungissa.

Minareettien lomassa on vaikea muistaa, että islam on täällä varsinaisesti vasta ihan viime aikojen juttu. Bysantti perustettiin jo kolmisen sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua, eikä islamista tai kristinuskosta tiedetty silloin vielä tuon taivaallisia. Alkukristillisyys omaksuttiin varsin pian keksimisensä jälkeen. Tuhatluvulla idän ja lännen kirkkojen välisen kiukuttelun myötä ortodoksikristittyjen johto vakiintui Konstantinopoliin. Islam saapui vasta 1400-luvulla osmanien mukana, ja turkkia puhuvien suussa entisen kreikkalaiskaupungin nimi taittui Istanbuliksi.

On lohduttavaa huomata, että vaikka Istanbul on jollain hieman mystisellä tavalla eksoottinen ja vieras, on se myös aivan samanlainen suurkaupunki kuin mikä tahansa muukin. Istanbulilaiset puuhastelevat istanbulilaispuuhastelujaan samalla tapaa kuin muiden kaupunkien asukkaat puuhastelevat omien kaupunkiensa puuhasteluja. Metro on yhtä sekava kuin Lontoossa, koirankakkaa yhtä paljon kuin Pariisissa ja kissojakin on vähintään yhtä paljon kuin Vilkkilässä. Itse asiassa jopa niin paljon, että niistä on tullut jonkinlainen kaupunkilaisten yhteinen lemmikki, joka näkyy kaikkialla ja josta pidetään huolta.

Ehkä tässä piileekiin Istanbulin salaisuus: samalla tapaa kuin kissat, se on kaunis, salaperäinen ja ehkä hieman myös arvaamaton. Siksi siihen on niin helppo ihastua.