Yhden yön etappi Budapestissa ei varsinaisesti ollut virkistävä. Keletin rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli on juuri sellainen nukkavieru asemahotelli, jollaisissa öitään viettävät satunnaisten junamatkailijoiden lisäksi erilaiset  kaupparatsut ja onnenonkijat sekä muut ihmissielut, jotka ovat väliaikaisesti tai pysyvämmin eksyneet juurettomiksi. Saapuessamme hotelli oli autio ja pimeä. Myös ilmastointi oli sammunut, ja huoneen lämpötila läpi yön kolmessakymmenessä. Aamulla junan nytkähtäessä liikkeelle ei hikinen yö enää painanut silmissä. Kohta olisimme jo Slovakiassa.

Košice on Slovakian toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee maan itäosassa lähellä Ukrainan rajaa. Alkujaan Kassa oli kuitenkin unkarilainen ja oli aikanaan Budan jälkeen maan kakkoskaupunki. Itävalta-Unkarin hajottua pirstaleiksi ensimmäisessä maailmansodassa Košicesta tuli osa Tšekkoslovakiaa. Kuinka ollakaan, vain joitain vuosikymmeniä myöhemmin natsit julistivat Slovakian itsenäiseksi ja liittivät sen osaksi imperiumiaan, ja Kaschau jouti muiden mukana hakaristilipun alle. Tyhjennettyään tämänkin kaupungin juutalaisista Saksa hävisi Neuvostoliitolle. Uuden Tšekkoslovakian hallitusohjelma juonittiin Košicessa ja samalla sinetöitiin kommunistivalta tuleville vuosikymmenille. Samettivallankumouksessa kommunistihallinto kaatui, siitä tulee loppuvuonna kuluneeksi 35 vuotta. Lähes yhtä vanha on Slovakian tasavalta.

Tämän päivän Košice on itäisen Slovakian keskus. Kuitenkin neljännesmiljoonainen kaupunki on tunnelmaltaan kokoaan pienempi. Keskuskatu aukioineen ja puistoineen on vilkas, mutta elämän tempo on rauhallisempi kuin mihin tämänkokoisissa kaupungeissa on yleensä tottunut. Jo nurkan takana sivukujat ja hämärät sisäpihat ovat hiljaisia, jopa uneliaan puhuttelevia. Välillä jostain kuuluu hyväntuulista puheensorinaa tai pehmeästi kaikuvaa musiikkia. Askel vie helposti eteenpäin, melkein eksyksiin. Silloin voi kirkontornien avulla suunnistaa itsensä takaisin.