Slovakian seesteisten päivien jälkeen Puolan Krakova on toista maata. Yhtenä Euroopan suosituimmista matkakohteista sen vanha keskusta on turistien valtaama. Tämä puolestaan tarkoittaa, että kaupungin tilalle on kuin salaa vaihtunut eräänlainen keinotekoinen turistispektaakkeli, joka vain melkein näyttää alkuperäiseltä kaupungilta, mutta jonka tunnelma eroaa siitä kaikin mahdollisin tavoin. Kaduilla kuulee lukuisia eri kieliä, mutta aika vähän puolaa. Tungoksen lisäksi kulkijan pitää vältellä myös tyrkyttäjiä ja huiputtajia. Ensin tämä kaikki hämmentää, välillä jo hieman ärsyttää. Mieltä ei lohduta se, että itsekin matkailijana on osasyyllinen asioiden laitoihin.

Kun mieli vähitellen tottuu turistikaupungin tunnelmaan, alkaa kaupunki näyttää toisenlaiselta. Nähtävyyksissä emme halua käydä, mutta ylihintainen Banksyn museo sentään harhauttaa, olkoonkin ettei salaperäisellä graffititaiteilijalla ole mitään tekemistä Krakovan kanssa ja että hän suhtautuu sekä museoihin että taiteen maksullisuuteen hyvin kriittisesti. Museolla on silti arvonsa, sillä kuten graffitit yleensäkin, myös Banksyn taide usein katoaa ajan saatossa uusien graffitien alle.

Puolalaista ruokaa löydämme helposti keskustan ulkopuolelta, ja se on juuri niin ylitsevuotavan rasvaista ja suolaista kuin puolalaisen ruuan kuuluukin olla. Samana iltana baarissa kaksi suomalaista miestä tulee kysymään, pystymmekö antamaan neuvoja kaupungin strippiklubeista. Ilman omakohtaisia kokemuksia keksin kertoa, että enää niissä ei tarvitse varoa henkeään, vain rahojaan. Hetkeä myöhemmin saamme paljon mukavampaa seuraa paikallisesta vammaisesta herrasta, joka kertoo mielenkiintoisia tarinoita elämästään.

Ensimmäisen ja ainoan kerran olen vieraillut Krakovassa 22 vuotta aikaisemmin. Moni asia on muuttunut, mutta vielä useampi pysynyt ennallaan. Kauppahallin vihannestiskien tilalle on tullut matkamuistomyymälöitä, mutta hämärän valaistuksen ja puheensorinan tunnelma on edelleen rauhoittava. Ison työmaan tilalla on kauppakeskus. Rautatieaseman laiturien numerointilogiikka on vieläkin aivan käsittämätön, mutta useimmat junat ovat nyt moderneja. Edellisellä kerralla satoi räntää, nyt hellettä on yli 30 astetta.

Matkamme viimeisenä päivänä myrsky jyräjää yli kaupungin. Rankkasade jatkuu tuntikausia, tuntuu kuin salama voisi millä hetkellä tahansa iskeä kattoikkunasta sisään. Ukkosen lakattua ja sateen hieman rauhoituttua lähdemme kävelylle. Helteen raskaaksi painama ilma onkin äkisti raikasta. Kadut, puistot ja ravintoloiden terassit ovat yksittäisiä vastaantulijoita lukuun ottamatta tyhjiä, eikä kukaan yritä kaupustella mitään. Kaupungissa vallitsee sellainen sadepäivän surumielinen rauha, jollainen sadepäivinä kaupungeissa tapaakin vallita. Pienen hetken Krakova näyttäytyy juuri sillä tavalla kauniilta, kuin se ikiaikaisesti on ollutkin.