Oświęcim on kutakuinkin tavanomainen, pientä ja tylsänpuoleista elämäänsä elävä kaupungintapainen jossain keskellä eteläisen Puolan maaseutua. On helppo ajatella, että tällaisessa paikassa elämä kulkee juuri sillä tavalla, kuin sen yleensä pitääkin kulkea.

Mutta pikkukaupungin seesteinen rauha on petollista, sillä tämä paikka kantaa mukanaan kammottavaa historian taakkaa. Se, mitä täällä on tapahtunut, on niin käsittämättömän surullista, että sitä ajatellessa sydän halkeaa.

Saksaksi kaupungin nimi on Auschwitz.

Täällä murhattiin yli miljoona ihmistä. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, sillä vauhtiin päästyään saksalaiset eivät enää piitanneet kirjata uhriensa nimiä tai edes lukumäärää. Haitallinen massa tuhottiin nopeasti, mutta hyödynnettiin tehokkaasti. Museo on täynnä tonneittain vaatteita, kenkiä, matkalaukkuja, silmälaseja, proteeseja, ja kaikkea muuta, mitä oli hyödyllistä takavarikoida.

En tiedä, kumpi on järkyttävämpää: parakkien käytäville ripustetut kasvokuvat, jotka vielä alkuvaiheessa valokuvattiin arkistointia varten, vaiko sittenkin kuolemaan vietyjen ihmisten parturoidut hiukset, joista piti kutoa kangasta herrakansan vaatteisiin. Käyttämättä jäänyt hiusmassa painaa yli kaksi tonnia.

Tämä kaikki murhaaminen jatkui yli neljä vuotta.

Neuvostoliitto vapautti Auschwitzin keskitysleirin 27. tammikuuta vuonna 1945. Päivä tunnetaan vainojen uhrien muistopäivänä. Täällä liian moni ihminen muuttui pelkäksi muistoksi.