Pohjoinen Itämeri 28.9.1994

”Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.”

Ne olivat viimeiset sanat, jotka radion kautta kuultiin.

28 minuuttia myöhemmin autolautta Estonia katosi myrskyävän meren julmaan syliin. Osa matkustajista onnistui pääsemään pelastuslautoille, mutta veden varaan joutuneet kylmä surmasi nopeasti.

852 ihmistä hukkui. 137 saatiin pelastettua.

---

Pohjoinen Itämeri 28.9.2024

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin sää on jälleen synkkä ja sateinen, tuuli puuskainen. Joku voisi sanoa tätä pahaenteiseksi, mutta se olisi taikauskoa. On silti myönnettävä, että kun Utön yhteysalus taivaltaa aallokossa kohti ulkosaaristoa, on tunnelma jännittynyt. Syyskuun lopussa hämärän verho laskeutuu jo varhain, ja on helppo antaa kuvitelmiensa ajelehtia.

Seuraavana aamuna Utön horisontti valkenee jo kirkkaampana. Ulkosaariston kylä on pieni, asukkaita on alle neljäkymmentä, ja olisi helppo kuvitella olevansa jossain aivan muualla. Punamultaisen kylän reunalla ryhmä valokuvaajia tiirailee kalliorannan lintuja, saaren korkeimmalla nyppylällä seisoo vakava majakka. Tunnelma on rauhoittava, mutta jollain tapaa kuitenkin surumielinen ja kaihoisa: ensimmäistä kertaa syksyn tuntee viileytenä vaatteiden läpi. Kylänraitin harvat vastaantulijat tervehtivät, ja taustalla kuuluu aaltojen loiske.

Iltapäivällä arvaamaton meriluonto yllättää. Sade saapuu kuin huomaamatta, sitten kastumme. Aaltojen harjat muuttuvat valkoisiksi ja taivas onkin tummanharmaa. Myöhemmin sade taukoaa yhtä varoittamatta kuin alkoikin, mutta vain saapuakseen pian uudelleen.