Algecirasista lähtenyt seutuliikenteen linja-auto kiemurtaa läpi harmaiden teollisuusalueiden ja ohi kumpuilevien peltojen. Kevätaurinko on silmiinpistävän kirkas, lähes julma, mutta heleänvihreä maisema on pehmeä ja harmoninen. Kuin yllättäen erään kumpareen takaa paljastuu kaukainen vuori, joka dramaattisesti kohoaa kohti taivaiden korkeuksia. Kohta ollaan perillä!

Gibraltar tunnetaan tuttavallisesti nimellä The Rock, Kivi. Alkujaan nimi juontuu arabiasta tarkoittaen kuningas Tariqin vuorta. Vaikka tämä lähes puolen kilometrin korkeuteen kurkottava kalkkikivinyppylä on nykyisin lähinnä turisteja kiinnostava historian kuriositeettien muovaama jäänne, niin menneinä vuosisatoina se on ollut silloisen tunnetun länsimaailman ehkäpä tavoitelluimpia maastopaikkoja. Syynä eivät ole henkeäsalpaavan kauniit maisemat, koska sellainen hölynpöly ei ole ennenkään vallanpitäjiä jaksanut vähempää kiinnostaa, vaan se, mitä niillä maisemilla on voinut tehdä.

Gibraltarin hallitsija pystyi samalla hallitsemaan myös Gibraltarinsalmen ja sitä myötä koko Välimeren ja muun maailman välistä liikennettä. Käytännössä hänen vallassaan oli siis pohjoinen Afrikka, eteläinen Eurooppa, läntinen Lähi-itä ja Mustanmeren ympäristö. Tonavan ja Donin kaltaisten jokiväylien kautta valta ulottui myös syvälle Keski-Eurooppaan ja Venäjälle, kaikki tämä vain tähystämällä vuoren laelta. Tämä herkullinen valta-asema murentui vasta 1900-luvun alussa Suezin kanavan avatessa vaihtoehtoisen meriväylän.

Arvata saattaa, että menneinä vuosisatoina Gibraltarin kukkulan kuninkuudesta on käyty kirjaimellisestikin veristä taistoa. Jo antiikin aikoina roomalaiset, foiniakialaiset ja karthagolaiset nahistelivat hallintaoikeudesta, kunnes seuraavina vuosisatoina lämpäreen omivat ensin länsigootit ja sittemmin maurilaiset. Keskiajan lopulla Espanjan kuningaskunta kaappasi niemekkeen huomaansa, kunnes britit tulivat ja anastivat vallan valtikan 1700-luvun alussa ja ovat pitäneet sitä hallussaan tähän päivään saakka.

Tämä kaikki on muovannut strategisen merkityksensä sittemmin kadottaneesta Gibraltarista juuri sellaisen omintakeisen, kenties Monacon tai Liechtensteinin pöyhkeileväisyyttä etäisesti muistuttavan historian oikun, kuin se tänä päivänä on.

Gibraltarille saavutaan laiskan ja välinpitämättömän rajanylitysseremonian kautta, mikä sinänsä on varsin omituista, sillä samalla poistutaan Euroopan unionista. Seuraavaksi ylitetään lentoaseman kiitotie kävellen, sillä muita reittejä ei alueelle ole olemassa. Autot jatkavat ajamistaan kadun oikealla puolella, vaikka muodollisesti saavutaankin Iso-Britanniaan. Hinnat vaihtuvat puntaan, mutta käteismaksut tehdään euroilla.

Herraskainen brittitunnelma välittyy punaisten kerroslinja-autojen ja keikarimaisten korttelipoliisien hillityssä charmissa. Aukioiden muotoon leikatut puurivit luovat hetkeksi illuusion eteläenglantilaisesta pikkukaupungista, ja sellainen tämä tavallaan onkin. Auringon ja kenties myös oluen punakoittamat eläkeläiset puhuvat niin autenttisella aksentilla, että espanjaakin olisi helpompi ymmärtää, vaikkemme osaa sitä lähes sanaakaan. Eikä kukaan järkevä tule Välimeren äärelle syömään leivitettyä turskaa ja uppopaistettuja perunoita, mutta niin vain täälläkin fish and chips tarjoillaan keitetyistä herneistä tehdyn soseen ja rasvaisen majoneesin saattelemana.

Mutta kuten kaikkialla niin myös täälläkin asioiden oikeammat laidat alkavat paljastua vasta hiukan sivummalla. Jyrkille rinteille levittyy brittieleganssin sijaan suolaisten tuulten pieksämiä espanjalaistaloja kauniine ikkunaluukkuineen. Suojaisilta pihoilta pilkistää appelsiinipuita ja yllättäen nurkan takaa tuleekin vastaan arabialaisin ornamentein koristeltu portti. Jyrkät portaat saavat hetkittäin hengästymään ja aurinko hikoilemaan, mutta keväänviileä tuuli raikastaa oloa.

Ylempänä rinteessä on maurilainen torni, jonka kupeesta lähtee toisen maailmansodan aikana pehmeään kalkkikiveen brittiarmeijan kaivama luolaverkosto. Vaikka ollaankin jo korkealla, vaikuttaa vehreyttä lehtevä vuorenhuippu edelleen saavuttamattomalta. Metsässä asuu Euroopan ainoa apinayhteisö, mutta tällä kertaa emme heitä pääse läheltä tapaamaan, sillä alue on suljettu teiden korjauksen vuoksi. Näköala on kuitenkin tavattoman kaunis. Täältä näkyy Afrikka!