Minsk pähkinänkuoressa

29.7.2017 junassa matkalla Minskistä Kiovaan

Sanotaan se suoraan jo ihan alkuunsa: Minsk ei ole oikein millään tapaa viehättävä kaupunki. Ilmettä hallitsevat stalinistiseen tyyliin ylileveät, panssarivaunuparaateille mitoitetut kadut, joita reunustavat naurettavan mahtipontiset rakennukset. Jättimäisten aukioiden keskellä seisoo taivaisiin kurkottavia työläisten paratiisin monumentteja. Kaikki, mikä ei ole harmaata, on beigeä, paitsi hiljalleen harvalukuisiksi käyvät punatähdet.

Valko-Venäjä on selvästi siirtynyt tukevasti diktatuurista toiseen. Katuja ja aukioita koristavat punavihreät lippurivit aikaisempien punalippujen sijaan, ja suuri osa neuvostomuraaleista on saanut väistyä kansallisromanttisen ja ortodoksisen kuvaston tieltä. Joukkoon mahtuvat myös länsimaiset mainokset ja näyteikkunat. Nationalismi, sosialismi ja kapitalismi lyövät lähes irvokkaalla tavalla kättä keskenään.

On Minskissä myös herkkä puolensa. Toisen maailmansodan jaloista on kuin ihmeen kaupalla säilynyt pieni keskiaikainen kaupunki, jonka rakennuksista osa tosin on 2000-luvun tuotantoa. Joki rantapuistoineen on keidas keskellä erämaata.

Neuvostoliiton perintö kiteytyy erityisen hyvin metrossa. Paitsi että asemat suorastaan huokuvat proletariaatin diktatuuria, myös nimistö on varsin tutun tuntuista. Linjojen nimet ovat luonnollisesti Moskovan linja ja Autotehtaan linja, joista jälkimmäisellä pääsee matkustamaan myös Traktoritehtaan ja Kulttuuripalatsin asemille. Joukosta löytyy, kuinka ollakaan, myös työväen juhlapäivä ja vallankumouskuukausi lokakuu sekä komea kokoelma neuvostoliittolaisia suurmiehiä aina Leninistä alkaen. Stalin sentään poistettiin virallisesta kaanonista jo pian kuolemansa jälkeen.

Yksi silmiinpistävä piirre on suunnaton byrokratia, johon saimme tutustua jo saavuttuamme ukkosmyrskyn läpikastelemina majapaikkaamme. Asunnonvuokrausseremoniallisuuksien lopputuloksena oli varsin mittava ja yksityiskohtainen vuokrasopimus, johon oli mm. kirjattu varsin yksityiskohtainen luettelo eri rikkomuksia seuraavista rangaistuksista. Passintarkastuksesta ja junalipun ostamisesta jo kirjoitinkin, ja maahantulorekisteröitymisrituaalit osoittautuivat asunnonvuokraajan kertoman mukaan sen verran monimutkaisiksi ja aikaavieviksi, että päätimme suosiolla siirtää lähtöämme vajaan vuorokauden aikaisemmaksi ihan vain välttääksemme ne. Harmi sinänsä, koska näin jälkikäteen kyseessä olisi voinut olla varsin mielenkiintoinen ekskursiokohde.

Kaiken rujouden alla Minsk ja varmasti koko Valko-Venäjä oli kuitenkin äärimmäisen kiehtova ja mielenkiintoinen kohde. Ennalta totesin, että maata ympäröi merkillinen salaperäisyyden kehä. En ole varma, pääsimmekö näkemään sen kehän läpi, vaikka kävimme teknisesti ottaen sen sisäpuolella. Ehkä se, mitä näimme, väläytti kuitenkin pienen häivähdyksen siitä, millaisena Neuvostoliitto on aikanaan matkailijan silmiin näyttäytynyt.

IMG_5006
Voitonaukion monumentti kurkottaa kohti taivaan valoa.
IMG_4982
”Tuolla minä asun, kolmas ikkuna oikealta.”
IMG_4951
”My, Belarusy.”

IMG_4969 – kopio

IMG_4999
Vain kuvat ovat muuttuneet toisiksi.
IMG_4947
Porrashuoneessa hiljainen mielenosoitus rapistuvaa kotitaloa vastaan.
IMG_4958
Toisessa maailmansodassa kaatui miljoonia. Mutta ei tämä.
IMG_5007
Vulitsa Lenina, Lenininkatu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s