Lienee aivan turha kertoa, miten Ayutthaya on täynnä kaaosta ja kakofoniaa, koska niistä kummastakaan ei aasialaisissa kaupungeissa varsinaisesti ole pulaa. Sen sijaan Ayutthayassa on myös jotain paljon harvinaisempaa: rauhaa.

Ayutthaya perustettiin 1300-luvun puolivälin paikkeilla silloisen thai-kuningaskunnan pääkapungiksi. Kaupunki kasvoi nopeasti, ja oli aikanaan väitetysti Aasian suurin ja vaurain kaupunki. Nimen juuret ovat sanskriitissa, ja se tarkoittaa voittamatonta. Vuonna 1767 burmalaiset valloittivat ja tuhosivat kaupungin.

Nykypäivän Ayutthaya on harmaa teollisuuskaupunki, joka on rakennettu voittamattoman Ayutthayan raunioille. Kuin yllättäen kiireisten korttelien eri kulmilla nousee esiin vanhan vallan jo rapistuneita muistoja. Kaupungin keskusta on suuri puisto, jossa vanhimmat kuninkaalliset palatsit ja uskonnolliset temppelit aikoinaan sijaitsivat. Luonnollisesti vanhat rauniot ovat Unescon maailmanperintökohde, mikä on ollut paitsi keino tehdä raunioista tylsistyttävä turistikohde niin myös suojella niiden arvokas merkitys osana historiaa.

Kaikkineen lumpeiden täyttämien jokien ja lampien halkoma sekä paahtavan auringon polttama historiallinen puisto on kuitenkin luonut paikan, jonne kaaoksen ja kakofonian sormet eivät yllä koskettamaan. Sen sijaan läsnä ovat suomalaisille tuntemattomien lintujen moniääninen maisema, sekä hiljaisuus, jonka suojassa oli hyvä nauttia yhdestä kauneimmista auringonlaskuista, joita olemme koskaan nähneet.