Parikkalan patsaspuisto: Salatun paratiisin puutarhassa

Kuutostien varrella, lähellä Venäjän rajaa, on pieni ja lähes huomaamaton levähdyspaikka, joka muista kaltaisistaan poiketen on täynnä autoja. Levähdyspaikan reunasta lähtee puiden siimekseen polku, jonka reunoilla istuu äkkivääriä ihmishahmoja. Tervetuloa salattuun paratiisiin!

Parikkalan patsaspuisto on omintakeisen ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen yli viiden vuosikymmenen aikana luoma toinen todellisuus. Se koostuu noin 560 erilaisesta betonihahmosta sekä niitä ympäröivästä rehevästä puutarhasta. Hahmojen joukosta löytyy ihmisten lisäksi maahisia, menninkäisiä, jättihyönteisiä sekä huomattava määrä pöllöjä.

Puutarhan keskus on joogatarha, jossa 250 taiteilijan vain hädintuskin peiteltyä omakuvaa poseeraa kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa jooga-asennoissa muodostaen irvokkaan mutta omituisella tavalla rauhoittavan koreografian. Lasisilmät tuijottavat kaihoisasti puiden varjoissa, ja yksityiskohtaisesti muotoillut hampaat hymyilevät hymyä, josta on vaikea sanoa, onko se sittenkin irvistys. Tunnelma on samaan aikaan levoton ja pysähtynyt, häiritsevä ja lumovoimainen. Hahmoihin on helppo samaistua voimakkaasti, ja hetken aikaa niitä katsottuaan saattaa alkaa ajatella, että puiston irvokkaimpia figuureja ovatkin sen poluilla käyskentelevät hölmistyneet katsojat. Ja sitten yhtäkkiä herää taas todellisuuteen kuin lumouksesta havahtuen.

Jos itse puutarha on sekä kulmakarvoja että kysymyksiä nostattava, samaa oli myös taiteilija Veijo Rönkkösen (1944-2010) hauras elämä. Itseään hän kutsui salatun paratiisin puutarhuriksi, tarkoittiko sitten puutarhan kasveja vaiko luomiensa hahmojen hiljaisia sieluja. Hänet tunnettiin vetäytyvänä henkilönä, joka kommunikoi ulkomaailman kanssa taiteensa välityksellä. Koska hän ei uskaltanut lähteä maailmalle, hän loi maailman ympärilleen. Äitinsä kuoleman jälkeen hän keskittyi luomaan ainoastaan lapsihahmoja, joiden avulla irrottautui omasta ahdistavasta lapsuudestaan.

Viimeisenä kesänä puutarhaan valmistui monivuotisen työn tuloksena lapsiveistosten pitkä ja iloinen paraati, jota johtaa itsevarma rumpalipoika. Samalla taiteilijasta kuoriutui lämmin ja huumorintajuinen persoona. Hän oli viimeinkin valmis jättämään pelottavan maailman taakseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s