1.8.2017 junassa jossain päin Ukrainaa

Juna on lähtenyt illalla Moskovasta. Aamupäivän lämpö on noussut kolmeenkymmeneen ja junan avomakuuvaunu on jo valmiiksi täynnä. Osa makailee yläsängyillä, alasängyillä jo istutaan syömässä eväsaamiaista. Ilmassa tuoksuvat ryppyiset lakanat ja huonosti nukuttu yö.

Juna kirskuu kauemmas Kiovasta. Vieressä istuvat venäläisrouvat arvailevat, mikä kieltä puhumme, ei ainakaan saksaa eikä englantia. Yhden kultahammas vilahtaa huulten välissä. Junan ikkuna on jumittunut, mutta saamme sen yhteisvoimin auki. Terva tuoksuu hiljaa puukarmissa. Vaunun läpi kävelee lastenkirjakauppias ja sitten rahanvaihtaja, myöhemmin korumyyjä, leipurimummo, makkarakauppias ja niin edelleen. Kultahampainen käy välipysäkillä ostamassa asemalaiturin myyjältä kuivatun savukalan. Aurinko istuu sylissä ja pelikorttien muste tarttuu hikisiin sormiin.

Vinnitsan jälkeen radan suunta kääntyy ja jäämme varjon puolelle. Vesi on jo lämmintä, mutta persikat juuri sopivan makeita. Enää kuusi ja puoli tuntia Odessaan.