Taksi nouti meidät 6.30, aamun sarastaessa ajoimme Ateenan halki kohti lentoasemaa. Kaupunkia ympäröivät vuoret piirtyivät tummina vasten heikkoa sarastusta. Aamun lämpö enteili jälleen helteisen kuumaa päivää. Myöhemmin iltapäivällä Helsinki makasi tavanomaisen paksun pilvipeitteensä alla. Taivas oli märkä ja vihmainen, niin kovin tuttu.

Takana on kuusikymmentä päivää Itä-Euroopassa. Tuona aikana vietimme kymmeniä tunteja junissa, linja-autoissa, marsrutkoissa, henkilöautoissa ja laivoissa viidessätoista eri maassa, joiden lisäksi teimme lukuisia paikallisliikenteen matkoja metroilla, raitiovaunuilla, johdinautoilla sekä köysiratavaunuilla. Löysimme paljon uutta ja yllättävääkin, mutta myös vanhaa ja tuttua, jonka rinnalla uusi sai oman paikkansa. Saimme kokea hämmästyttävän kirjon ihmiselämää puolikkaassa maanosassa. Kiitollisena mieleen nousee ajatus, että oma ymmärrys maailmasta on taas rahtusen verran laajempi.

Ensimmäinen yö omassa sängyssä tuntui hyvältä, kuten aina. Olo on kuitenkin vielä hämmentynyt, ja mieli etsii paikkaansa menneen ja tulevan rajalla. Blogi jatkaa tästä eteenpäin elämäänsä tulevia matkoja suunnitellen ja menneitä muistellen. Arki on hiljalleen alkamassa, mutta ajatukset ovat vielä jossain hyvin kaukana.