Suomalaisia tarinoita maailmalta

Useissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi nostetaan milloin milläkin inhimillisellä taikka epäinhimillisellä mittarilla yhdeksi maailman parhaista maista. Näitä uutisia lukiessa ja niistä muille kerrottaessa usein kuitenkin unohtuu, mikä Suomi oikein: jotain, jonka me kaikki suomalaiset yhdessä muodostamme. Jokainen suomalainen on oma erilainen yksilönsä, kukaan ei toista arvokkaampi, ja jokainen yhtä tärkeä osa sitä suurta ja monimuotoista yhteisöä, jota Suomeksi kutsutaan.

Kuten me suomalaiset yhdessä ja vain yhdessä olemme Suomi, aivan samoin maailman kansat ovat keskenään yhtä tärkeitä ja olemassa vain toistensa rinnalla. Jokainen meistä on häviävän pieni ja samalla täysin korvaamaton osa yhteistä ihmiskuntaamme.

Aivan konkreettisesti suomalaisuus osana maailmanyhteisöä on näkynyt useilla matkoillamme yllättävinä, välillä jopa varsin erikoisinakin tilanteina. Haluan tässä kuvamuistojen kautta kertoa niistä muutamia. Samalla haluan toivottaa jokaiselle suomalaiselle hyvää satavuotisen itsenäisyyden juhlapäivää sekä mieleenpainuvia seikkailuja laajalla ja monimuotoisella planeetallamme myös tulevina vuosisatoina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisellä Kroatian-matkallamme teimme lyhyen saarihyppelyn pitkin rannikkoa. Korculassa yövyimme pikkukaupungin laidalla paikallisen perheen kotitalon yläkerrassa. Perheenäiti kertoi isänsä työskennelleen 80-luvulla pitkään Suomessa. Aurinkoisen lomamme yhteydessä saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita entisen kommunistimaan asukkaan seikkailuista kaukana pohjoisessa.

Omsk 005.JPG

Tämän valokuvan ottaminen osoittautui kielletyksi, lieneekö syynä sitten Omskin kaupunginteatterin suunnaton rumuus vaiko kuitenkin venäläinen vainoharhaisuus. Joka tapauksessa joukko vartijoita otti meidät kiinni ja vei kuulusteltavaksi tukikohtaansa teatterirakennuksen kellariin. Tunnelma keveni, kun kerroimme olevamme suomalaisia. Vartijoiden esimies tunsi Raimo Summasen, ja olimme vapaat jatkamaan matkaa.

DSC_0019_5

Virkavallan väijytykseen jouduimme niin ikään Kazakstanissa. Almatyn rautatieasemalla meidät otettiin varsin tarkkaan syyniin, ja olimme jo myöhästyä Shymkentiin lähtevästä yöjunasta. Lopulta meidät armahti asemapoliisien päällikkö, se jolla oli kaikkein suurin koppalakki. Tässäkin tilanteessa suomalaisuus koitui onneksemme: Tarja Halonen ja Mika Häkkinen kun kuulemma olivat poliisipäällikön suosikkijulkkiksia.

Krasnojarsk 070.JPG

Vietimme laiskaa sunnuntaipäivää kävellen pitkin Krasnojarskin aurinkoisia joenrantoja. Siperian syyskuu oli vielä lämmin ja paahteinen. Päädyimme kuin vahingossa kaupungin taidemuseolle, jossa oli viimeistä päivää esillä tunnettujen surrealistien luonnoksia. Kesken näyttelyn luoksemme saapui varsin boheemi venäläisneitonen, joka lyhyen venäjänkielisen yksinpuhelunsa jälkeen lauloi meille Kalliolle, kukkulalle selvällä suomen kielellä. Sitten hän katosi aivan yhtä salaperäisesti kuin oli ilmaantunutkin.

Mongolia 423.JPG

Yöjuna Irkutskista Ulaan Baatariin pysähtyi passintarkastusta varten useammaksi tunniksi hiljaiselle Mongolian raja-asemalle. Keski-Aasian yö oli jo kirpeä. Jaloittelimme vaunun edustalla ja yllättäen kuulimme tuttua kieltä. Naapurivaunussa matkasi nuori suomalaispariskunta Helsingistä kohti Thaimaata, jonne olivat jäämässä vuodeksi hyväntekeväisyystyöhön. Vaihdoimme lyhyesti matkakuulumisia ja toivotimme toisillemme hyvää matkanjatkoa.

Pohjois-Korea 093.JPG

Pohjois-Koreaan pääsee matkustamaan ainoastaan osana tarkkaan valvottuja turistiryhmiä. Oma ryhmämme koostui pääsääntöisesti australialaisista ja uusiseelantilaisista reppuretkeilijöistä. Joukossa oli myös eläkeikäinen Marja, joka oli syntynyt Vaasassa, mutta muuttanut Australiaan jo pienenä lapsena. Nyt hän asui lentokapteenimiehensä kanssa Hongkongissa. Hän ei osannut enää lähes sanaakaan suomea, mutta oli hyvin ilahtunut saadessaan uusia ystäviä synnyinmaastaan.

IMG_0212.JPG

Asuessani Prahassa törmäsin vuoden aikana useampaankin suomen kielen taitoiseen paikalliseen. Kenties omituisin kohtaaminen sattui itsenäisyyspäivän iltana. Vietimme pienellä suomalaisporukalla jatkoja läntisessä lähiössä sijaitsevassa kortteli-pivnicessä. Paikallinen suomen kielen opiskelija löysi meidät, ja muutamaa tuntia myöhemmin hyppäsimme taksiin ja matkustimme naispuolisen ystäväni kanssa hänen luokseen juomaan kuohuviiniä ja katsomaan Kauas pilvet karkaavat. Hänen alkaessaan elokuvan jälkeen strippaamaan Frederikin tahtiin päätimme kuitenkin, että viimeinkin oli tullut aika lähteä kotiin.

Yksi kommentti artikkeliin ”Suomalaisia tarinoita maailmalta

  1. Elokuussa 2015 Pietarissa hypätessämme taksin kyytiin ja ihmetellessämme, miksi eräs suuri ostoskeskus oli tyhjennetty, saimme kuulla taksikuskilta hyvällä englannilla, että syynä oli pommihkaus. Taksikuski oli vieraillut Suomessakin, Seinäjoki lausuttiin niin kuin pitikin ja muutenkin juttu luisti hyvin. Hän oli tietysti omasta mielestään vähintään yhtä hyvä kuljettaja kuin Kimi Räikkönen tai Mika Häkkinen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s