Aamu oli vielä pimeä, ja jäätävä tuuli viimasi mereltä astuessamme laivaan Jätkäsaaren uudessa, vielä tuoreelta puulta tuoksuvassa terminaalissa. Laivan aulassa näimme yllätykseksemme työvuorossa olevan ystävämme. Vaihdoimme kuulumiset ja päätimme etsiä aamiaista. Hetkeä myöhemmin ystävämme saapui jälleen luoksemme ja ojensi meille hyttikortit, myös paluumatkalle. Otimme leivät mukaan ja siirryimme hyttiin, jossa meitä odotti lisäksi kuohuviinipullo. Euron hintainen tarjousristeilymme sai mukavan käänteen ja kirpputoripäivä alkoi kepeissä tunnelmissa.

Kirpputorikäynti on mitä mielenkiintoisin tapa kurkistaa vieraan maan arkihistoriaan. Siinä missä kiiltäväkantiset kirjat ja tyylikkäät lasiastiat kertovat Suomen suhteellisesta vauraudesta myös lähimenneisyydessä, neuvostoliittolaiset kristallipikarit, passit, kunniamerkit ja posliiniset Miska-karhut tarjoavat kurkistuksen varsin erilaiseen historiaan, jonka silmiinpistävä suuren ja mahtavan isänmaan tarina ei ollut virolaisten oma valinta. Huonolaatuiselle pahville painetut postikortit ovat täynnä mustekynällä kirjoitettua kyrillistä tekstiä, kuvapuolella komeilevat neuvostojen maan häpeämättömät monumentit ja punaliput. Vanhat soopeliturkit ja karvahatut muistuttavat enemmän venäläistä kuin virolaista pukeutumistapaa, ja myyjäkin saattaa puhua viron sijasta itänaapurin kieltä.

Tallinnan ehkä tiivein kirpputorikeskittymä löytyy rautatieaseman takaa levittyen Telliskiven ja Kalamajan alueille. Telliskiven lauantaikirpputori on jo paikallinen klassikko. Rähjäiseen tehdassaliin järjestettyjen myyntipöytien lomassa on hyvin omanlainen tunnelmansa, jollainen on suomalaisilta kirpputoreilta jo kauan sitten kadonnut. Toinen, tyypillistä itsepalvelukirpputoria muistuttava myymälä löytyy Telliskivi tänavan toiselta puolelta. Harmiksemme naapurissa sijaitseva toimivan autokorjaamon keskelle improvisoitu designerkauppa on sulkeutunut ja tilalla on nyt biljardisali. Uusi tuttavuus sen sijaan on Balti Jaama Turg, moderni versio perinteisestä virolaisesta kauppahallista. Toisesta kerroksesta löytyy useita vanhan tavaran myyjiä, joiden lisäksi esimerkiksi georgialaisen ja uzbekistanilaisen ruokakaupan ilmassa leijuu suomalaiselle kovin vieraita tuoksuja. Vieressä sijaitseva Depoo puolestaan on aito venäläinen basaari, joka on piraattilevyjen ja keinonahkatakkien luomassa rujoudessaan kokemisen arvoinen paikka.

Telliskiven lisäksi kannattaa päätyä harhailemaan Kalamajan hiljaisiksi unohtuneille kaduille. Unelias puukaupunginosa tarjoaa näköalan toisenlaiseen Tallinnaan, jossa vanhan kaupungin puunattu idylli on vain kaukainen ajatuksenhäivähdys. Katseilta piilossa oleva elämä on lähes pysähtynyt, ikään kuin henkäissyt rauhallisena ennen illan hämärän saapumista.