Dublin on tunnettu värikkäistä ovistaan, jotka tuovat punatiilitalojen vakavina paikoilleen unohtuneisiin katujulkisivuihin pienen riemukkaan häivähdyksen. Perinne elää kaupungissa niin vahvasti, että jopa useimpien modernien rakennusten sisäänkäynnit hohtavat harmaan sijasta punaisen, keltaisen, sinisen ja vihreän sävyissä. Nykyaika on tuonut näiden perinteisten värien joukkoon myös uusia, tämän päivän trendeistä nousevia vaihtoehtoja, ja siten pitkä perinne elää tiukasti ajan ja sen muutosten mukana.

Vähemmän tunnettu sen sijaan on legenda värikkäiden ovien takana. Englannin kuningatar Victoria hallitsi 1800-luvulla alusmaataan Irlantia vanhoillisin ja ankarin ottein. Orastavan teollisuuden myötä muuttuvassa maailmassa viktoriaanisen aikakauden ihanteet kumpusivat menneen maailman viimeisistä rippeistä ja yhteiskunnan muutoksen pelosta. Taantumuksellinen kausi päättyi viimein vuonna 1901 kuningatar Victorian kuolemaan, ja valtakunnan ovet määrättiin maalattavan suruvärein mustiksi. Dublinilaiset kapinoivat, ja näin kaupungin ovet saivat iloiset värinsä. Se, mikä tänään symboloi elämäniloa ja mielenkeveyttä, onkin alkujaan ollut alistetun kansan mielenosoitus sortajan julmuutta vastaan.