Porin-viikonloppu antoi jo toista kertaa tänä keväänä hieman tavallisuudesta poikkeavaa nähtävää. Tällä kertaa matkan varrelle osui aivan sattumalta ydinkeskustassa sijaitseva poikkeuksellinen purkutyömaa. Tällä kertaa loppunsa on kohdannut moderni arvorakennus, jonka historia osoittautui varsin mielenkiintoiseksi.

Valmistuessaan vuonna 1955 Hotelli Juhana Herttua toi orastavaa nousukautta elävään maakuntakaupunkiin ennennäkemätöntä loistoa. Hotellin jokaisessa majoitushuoneessa oli oma kylpyhuoneensa, ja lisäksi kokonaisuuteen kuului hieno ruokaravintola sekä tanssisali. Hillityn ja tyylikkään julkisivun terastirappauksessa lasinpalaset kimalsivat auringopaisteessa kilpaa salien kristallikruunujen kanssa, ja Ameriikan ihmemaasta esikuvansa saanut aulabaari tarjosi kiireisille asiakkaille hienostuneet puitteet nauttia lasillisen gin-tonicia kiireisen kaupunkipäivänsä lomassa.

Vuosikymmenien saatossa yläluokkainen arvokkuus hiljalleen hiipui, ja hotelli kansanomaistui kuin vääjäämättömän luonnonvoiman alaisena. 70-luvulle tultaessa tanssisalin jive oli jo vaihtunut iskelmään ja humppaan, seuraavalla vuosikymmenellä levytansseiksi. 90-luvulla ravintola, tanssisali ja aulabaari saivat väistyä opiskelijoiden suosiman bilehelvetin tieltä. Club USA:n sisäänkäyntiä koristi jättiläiskokoinen vaaleanpunainen lippalakki kuin irvokkaana vastakohtana arvokkaalle julkisivulle. Samoihin aikoihin jo nukkavierahtanut hotelli muuttui opiskelija-asuntolaksi, joten lippisbaarin ikuisuuteen jatkuvat bileet valtasivat käytännössä koko rakennuksen. Tämän vuosituhannen puolella hotellitoiminta palasi, mutta kuin jonkinlaisena irvikuvana entisestään, sillä nyt huoneita koristivat halvan itsepalveluhotelliketjun räikeänpunaiset lastulevykalusteet.

Kohtalokkaimman historian käänteensä Juhana Herttua koki valmistujaisviikonloppuna toukokuussa 2016. Palohälytys annettiin klo 5.34 aamuyöllä, mutta jo aiemmin alkanut palo oli ehtinyt levitä välipohjan kautta kytemään koko ylimpään kerrokseen. Henkilövahingoilta säästyttiin, mutta minkä tuli jätti jäljelle, sen vesi viimeisteli: raju tulipalo vaati niin paljon sammutusvettä, että sitä virtasi putouksina ikkunoista ulos. Kosteusvaurion kärsinyt rakennus sai pian homekasvustoa. Jopa niin paljon, että sen pystyi purkutyömaan kohdalla itsekin haistamaan.

En voi väittää, etteikö puoliksi purettu rakennus olisi hiljentävä näky. Omatkin nuoren aikuisuuden polut ovat kulkeneet rakennuksen kautta, ja luonnollisesti siihen liittyy siten paljon muistoja. Vielä silloin neitseellinen mieli kuvitteli, että ihmiset kuolevat nopeasti, mutta kaupungit pysyvät; nyt sen tietää usein olevan toisin päin. Hiljaisista ajatuksista havahdutti paikalle pysähtyneet iäkkään herran lausahdus: Tollast siä Syyrias sit o joka paikas. Kyl meil o vaa asiat hyvi.