Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Siperian läpi. Pidimme matkan aikana pöllöin koristeltua matkapäiväkirjaa, joka oikeastaan oli tämän blogin esiaste. Blogin 1-vuotisen taipaleen kunniaksi julkaisen nyt päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu. Elokuun lähestyessä matkataan Moskovaan!

Tiistaina 31.7. Moskovan-junassa

Kyllä täytyy nyt heti alkuunsa todeta, että Venäjän Federaation rautatieyhtiö on menettänyt otteensa! On langatonta verkkoa, digitaalista infotaulua, kärrymyyntiä, elokuvaesitystä, invavessaa sun muuta länsimaista hapatusta. Ilmastoinnin voi kuitenkin tällä kertaa antaa anteeksi, sillä ulkona näyttäisi olevan ihan reippaammin yli 30 astetta lämmintä. Saattaa tietysti olla, että tunnelma hiukan vielä muuttuu, kun pääsemme syvemmälle Suureen ja Mahtavaan. Ainakin elämäänsä pahasti kyllästyneen oloinen junatäti vaikutti varsin lupaavalta. Nähtäväksi jää!

Pietarista vielä pari sanaa, en nimittäin olisi uskonut, että jopa sieltä löytyy hipstereiden ruttotaudin laillan kansoittama puisto. Genren mukaiset kaupunkiviljelyt, chillailuun naamioitu egoistinen näyttäytyminen, taidetyöpajat, yöjoogat ja niin edespäin löytyivät kaikki. Venäläisempää puolta sitten taas edustivat joka puolella partioivat vartijat sekä portilla seisovat metallinpaljastimet, jotka tällä kertaa olivat jopa toiminnassa. Novaja Gollandija eli Uusi Hollanti oli silti varsin viehettävä, kanaalien ympäröimistä vanhoista venemakasiineista luotu keidas keskellä Pietarin tukehtuneinta keskustaa. Projektiakin sinne pukkaa: pitänee muutaman vuoden päästä palata katsomaan, mitä Sir Norman Foster on saanut aikaan, jos nyt venäläisten kanssa yhtään mitään.

Matka jatkuu, pian ohitetaan Tver. Ensimmäiset vaatimattomat 1000 kilometriä tulevat täyteen juuri ennen Moskovaa.