Baikalin hyisiin syvyyksiin

Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Siperian läpi. Pidimme matkan aikana pöllöin koristeltua matkapäiväkirjaa, joka oikeastaan oli tämän blogin esiaste. Blogin 1-vuotisen taipaleen kunniaksi julkaisen nyt päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Perjantai 7.9. Listvjanka, Baikal

Puolimatkassa ollaan! Takana 42 matkapäivää ja edessä toiset 42 ihmeellistä, outoa, uudenlaista ja ennalta-arvaamatonta päivää.

Aamulla hyppäsimme vanhaan rämisevään linja-autoon ja suuntasimme Listvjankan pikkukylään Baikalin rannalle. Helteet ovat toistaiseksi loppuneet, joten vastassamme oli kesäisen rantakylän melankolinen, raskaiden pilvien alle jäänyt muisto.

Baikalin pohjaton aava on käsittämättömän rauhoittava kaikkien hälyisten ja haisevien kaupunkien jälkeen. Toisiaan seuraavat laiskat tummat aallot ja lokkien terävä kirkuna ovat kuin hypnoottista musiikkia, jonka äärelle voisi jäädä ehkä jopa pysyvästi. Muutamat ihmiset ja viileä tuuli vaeltavat lähes autiolla sorarannalla. Ulappa on tyhjä heijastaen vain harmaata pilvimuuria yläpuolellaan. Puiset laiturit ovat unohtuneet odottamaan jotain, joka ei tällä kertaa enää saapunutkaan.

Yli kilometrin syvyisen vuoristojärven kirkas vesi on käsittämättömän kylmää, alle kymmenasteista, mutta muutama lihava kylänmies käy silti uimassa hyisessä aallokossa. Itse uskallamme kastaa jalat veteen muutamaksi minuutiksi. Sen jälkeen varpaita kuumottaa kengissä pitkään. Iltapäivällä vastarannan vuoret alkavat pilkottaa harmaudesta, ja aurinko kurottaa muutaman säteen järven pinnalle asti.

Puisia penkkejä ja räikein varjoin suojattuja pöytiä vuokraava toppatakki syöttää ruuantähteitä lokeille. Grillin musta savu ja venäläinen etnotekno leijuvat ilmassa ja tunkeutuvat kaikkiin aisteihin. Käristynyt šašlik on rasvaista ja sitkeää, mutta maistuu silti omituisella tavalla hyvältä. Jostain kaukaa kuuluu Modern Talking, joka vain vaivoin nousee aaltojen ja tuulen kohinan ylle. Seuraava linja-auto takaisin Irkutskiin lähtee tunnin kuluttua.

Irkutsk 021Irkutsk 036Irkutsk 049Irkutsk 051Irkutsk 060Irkutsk 066Irkutsk 077Irkutsk 106Irkutsk 095Irkutsk 101

9 kommenttia artikkeliin ”Baikalin hyisiin syvyyksiin

  1. Onpa hienosti kuvailtuja tunnelmia kuvineen. Melkein voin kuvitella olevani paikan päällä. Baikalin alue on kyllä yksi Trans-Siperian junamatkan kiinnostavimpia kohteita. Jos ja toivottavasti kun tulevaisuudessa tulee semmoinen tehtyä. 🙂

    Tykkää

  2. Meidän Trans-Siberian matkaopaskirja pölyttyy käyttämättömänä hyllyssä ja hartaasti toivon, että sille olisi vielä joskus käyttöä! Ostin kirjan jokunen vuosi sitten ihan tarpeeseen, sillä suunnittelimme tuota pitkää junamatkaa, mutta silloin se jäi tekemättä. Mielessä se on kyllä vielä eli ehkäpä joskus!

    Tykkää

  3. Ihania kuvia! Todellinen haave olisi päästä tutustumaan noihin Baikalin alueen pieniin kyliin. Olen kuullut että rannat on tosi roskaisia, pitääkö paikkansa? Pitkä trans-siperian reissu olisi kyllä unelma 🙂

    Tykkää

  4. Hyinen sää ja ehkä vähän tunnelmakin välittyy kyllä hyvin tänne ruudun toiselle puolelle. Hymyilytti tuo limukojun kuva, kun juuri luin toista tarinaa, jossa sanottiin, että oli maailmankolkka mikä hyvänsä, niin siellä myydään cokista ja kumileluja 😀

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s