Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Venäjän, Mongolian ja Kiinan läpi Pohjois-Koreaan. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, joka oikeastaan oli tämän blogin varhainen edeltäjä. Nyt, blogin yksivuotispäivän kunniaksi, julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Keskiviikko 12.9. Ulaanbaatar, Nassan Guest House

Myöhään sunnuntaina, tai oikeastaan hyvin varhain maanantaina hyppäsimme Irkutskissa vanhaan ruosteiseen taksintapaiseen, josta puuttuivat turvavyöt ja jossa rattikin oli väärällä puolella autoa. Kuskilla oli selviä vaikeuksia ymmärtää, minne vieraat matkailijat halusivat päätyä, mutta paikalliseen tapaan ongelma ratkaistiin ajamalla huimaa ylinopeutta kaikkien mahdollisten vaihtoehtoisten määränpäiden kautta, kunnes se oikea viimeinkin löytyi.

Levoton, tunkkaisessa makuuvaunussa vietetty yö päättyi vasta iltapäivällä, jolloin herätessämme huomasimme maiseman muuttuneen. Siperian metsät olivat kuin salakavalasti vaihtuneet kuivuneeseen pensasaroon ja taivaanrannassa siintäviin karuihin vuoriin. Siellä täällä ikkunan ohi juoksi paikoilleen unohtunut kyläpahanen, mutta muutoin maisema toisti itseään auringonlaskuun asti. Sen jälkeen seisoimme Venäjän raja-asemalla kolmisen tuntia, josta jatkoimme Mongolian raja-asemalle toiseksi kolmeksi tunniksi. Asemalla törmäsimme nuoreen suomalaispariskuntaan, joka oli yhtämittaisesti matkustanut Moskovasta ensin Irkutskiin ja jatkoi nyt Ulaanbaatariin. Reissuväsymys oli käsinkosketeltava. Mongoliasta heidän matkansa jatkuu Laosiin, jonne jäävät vuodeksi vapaaehtoistyöhön. Hyvää matkaa!

Juna saapui Ulaanbaatariin eilen täsmälleen auringonnousun aikaan, noin 26 tuntia lähdön jälkeen. Haileanpunaiseksi värjääntynyt tunnelma oli jopa jollain tapaa maaginen. Heräävä kaupunki antoi itsestään vasta salamyhkäisiä vihjeitä. Hallayö tuntui edelleen kirpeässä ilmassa.