Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmessa kuukaudessa Siperian läpi Koillis-Aasiaan. Pidimme matkan aikana pöllöin koristeltua matkapäiväkirjaa, joka vuosien päästä johti tämän blogin perustamiseen. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alkujaan on kirjoitettu.

Torstai 6.9. Irkutsk

Rakkautta ensi silmäyksellä! Rähjäinen, kovaääninen ja värikäs Irkutsk on jotain, mitä Venäjän kaltaisessa mosaiikkivaltiossa odottaisikin näkevänsä. Slaavit, mongolit ja kiinalaiset asuttavat sulassa sovussa tätä suurta sykkivää sydäntä muistuttavaa kaupunkia. Tsaarilaiskortteleissa Lenin tuijottaa kivettynein silmin suoria puurivejään, nurkan takana puolestaan kiinalainen basaari lymyää vinoiksi vääntyneiden puutalojen varjoisissa huoneissa. Taustalla mongolivaari laulaa vodkan siivittämiä laulujaan leveä kultahammashymy auringossa välkehtien eikä vähääkään välitä hänelle nauravista kukkia myyvistä babuškoista. Elämä levittyy muurahaispesänä yli kaupungin: jokaisella on oma yksilöllinen tehtävänsä tässä suuressa kuhinassa, jota ei ilman näitä jokaista yksilöä olisi laisin olemassakaan. Silti, kuin huomaamatta, kaupungin laitamilla maisema muuttuu hiirenhiljaiseksi.

Yöjunassa matkalla Irkutskiin saimme varsin arvostettua hyttiseuraa. Ikäisemme kiiltävään pukuun pukeutunut liikemies esitteli itsensä Igoriksi, Rostelekomin Siperian aluejohtajaksi. Hän matkusti työasioissa ensimmäistä kertaa junalla, sillä jostain syystä hän ei ollut löytänyt sopivaa lentoa Krasnojarskista eteenpäin. Ilja, kuten sinunkauppojen jälkeen häntä kutsuimme, oli alkujaan ukrainalainen, ja Siperia oli hänellekin eksoottinen kokemus. Neljäntenä hytissämme matkusti Stalinin näköinen vanhempi maalaismies, jonka kuluneissa nahkasaappaissa oli paitsi hyvin pistäväntuoksuisia karvaisia varpaita niin myös kolmikymmensenttinen ruosteinen puukko. Myöhemmin hän avasi puukollaan iltapalaksi paketillisen savustettuja pikkukaloja, minkä jälkeen eltaantunut jalkahien haju ei ollutkaan enää se päällimmäinen murheenaihe.

Aamupäivällä saavuimme Irkutskin asemalle, ja heti laiturilla meille ojennettiin myös jo aikaa sitten epäilevin mielin ostamamme Mongolian junaliput. Sinne siis seuraavaksi!