Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan koillisessa Euroopassa ja pohjoisessa Aasiassa. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, joka vuosien päästä johti tämän blogin perustamiseen. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Keskiviikko 15.8. Jekaterinburg, Euroopan ja Aasian rajalla

Herra Murphy oli venäläinen ja asui mitä ilmeisimmin Jekaterinburgissa. Eilen puhelimeni sanoi yllättäen heipat, minkä jälkeen huomasin, että takakannen sisäpuolelle oli mystisesti kerääntynyt varsin kunnioitettava määrä kosteutta. Kuinka ollakaan, aivan samanaikaisesti toisen pöllön puhelinohjelmiston päivitys lipsahti hiukan liikaa viistoon. ”Koska älypuhelimessasi on paljon korkealaatuista huipputekniikkaa, on aivan normaalia, että voit joutua asentamaan puhelimesi käyttöjärjestelmän uudelleen”, hekumoi Samsung nettisivuillaan. Puhelinohjelmiston fiksaus onnistui, kosteusvaurion ei. Seuraavaksi vierailtiinkin puhelinkaupassa. Vakuutusyhtiön tädeillä on taas kerran silmissä pyörittelemistä.

Oli eilisessä päivässä hyvääkin. Haastaviksi osoittautuneet Mongolian junaliput järjestyivät moskovalaisen matkatoimiston kautta. Tai ainakin ne on maksettu. Saamme ne syyskuussa saapuessamme Irkutskiin. Toivottavasti.

Jekaterinburg vaikuttaa edellisten kaupunkien jälkeen suureltakin metropolilta, vaikkei tosiasiassa ole juurikaan niitä suurempi. Mieleen tulee jollain oudolla tavalla Moskova, josta puuttuu kaikki se erikoinen karisma, joka Moskovalla on. Uusia pilvenpiirtäjiä on ripoteltu kunnioitettavan ahkerasti ja ennakkoluulottomasti sinne tänne pitkin kaupunkia, samaan aikaan moni vanha kaupunkimaisema on osin tai kokonaan kadonnut. Venäläiseen tapaan suuri ja mahtava on kaunista. Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, mutta melkein kaikki on.

Oikeastaan on pakko myöntää, että kaupungista ei tunnu jäävän oikein mitään käteen. Tämä taitaakin olla ensimmäinen tämän matkan paikoista, jota ei varmaankaan jää ikävä. Oikeastaan rumaksi tai tylyksi kehuminenkin olisi jo turhaa kehumista, sillä täältä ei ole saanut irti edes sellaista kieroutuneen nautinnollista rujouden ja outouden estetiikkaa.

No niin, se tilityksestä!

Aamulla on aika pakata taas rinkat, ja illalla ollaan jo Tjumenissa, Siperian öljysheikkien luvatussa maassa. Viime vuonna Tromssan harrastajateatterifestareilla venäläisesiintyjät olivat sieltä kotoisin, aivan mahtavaa porukkaa! Näin jälkikäteen ajatellen olikin hirmu fiksua jättää yhteystiedot kokonaan vaihtamatta.