Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Venäjän, Mongolian ja Kiinan läpi Pohjois-Koreaan. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, joka oikeastaan oli tämän blogin esiaste. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu. Elokuussa tutuistuimme viikon ajan Moskovaan.

Maanantaina 6.8. Nižni Novgorodissa, puoli tuntia tiistaihin

Jatkuipa perjantai varsin mukavasti! Paitsi, että yritimme shoppailla hiukan lisää säätilaan sopivia kevyitä vaatteita, joskin täydellisesti epäonnistuen, niin löysimmepä itsemme myös paikalliselta Stockalta. Ilmeisesti tämä laitakaupungin pikkumyymälä oli jonkinlainen myymättömien vaatteiden loppusijoituskeskus, koska Tarjoustalokin tuntui sen rinnalta Louis Vuittonilta. Kyllä voi olla suomalaisesta laadusta jälleen melkein ylpeä! No, eipä siinä mitään, iltapäivä ja ilta sujuivat mukavasti Tšistyj Prudin (suomeksi Puhdaslammen) rannalla illallisen ja lämpimänä tarjoillun venäläisen makean kuohuviinin parissa. Erittäin valloittava paikka, joskin mätänevän lammen viemäriä muistuttava löyhkä hieman häiritsi tunnelmaa. Muutoin tunnelma siis kylläkin oli oikein viehättävä ja kutsuva, jopa niin paljon, että paahteisen hellepäivän jälkeistä kylmää kesäyötä tuli vietettyä aivan vilustumiseen asti. Lauantai ja sunnuntai kuluivat pikku kuumeilussa, eli suunnitelmat menivät niiltä osin hiukan uusiksi. Onneksi ei osunut matkapäivälle!

Tänään pääsimme vielä ennen junaan suunnistamista pikaisesti Kremliin, jossa ohjelmistoon kuului tuttuun tapaan jonotusta ja metallinpaljastimia. Venäjän ikiaikainen hermokeskus on yllättävän vehreä, uutisista tutut muurit, kirkot ja hallintorakennukset kätkevät keskelleen mitä kauneimman puutarhan. Vieri vieressä sulassa sovussa seisovat ortodoksikirkot ja neuvostopalatsit luovat keskenään omituisen, jollain tapaa mystisenkin hiljaisen keskustelun.

Hirmuisen kätevä ja piristävä ohjelmanumero seurasi myös siitä alkeellisesta virheestä, ettei ajoissa varmista, miltä rautatieasemalta juna lähtee. Rinkat kannattaakin viedä etukäteen juuri sinne väärälle asemalle, mutta kuka nyt muka huomaisikaan, että Курск ja Казань ovat aivan eri asioita. Kun yrittää kulkea 12 miljoonan asukkaan suurkaupungin laidalta toiselle hyvin lyhyessä ajassa, tulee vastaan uskomaton määrä pitkiä jonoja ja metallinpaljastimia. Silti ehdittiin, vaikka juoksuksi pisti!

Perille tänne Nižni Novgorodiin saavuttiin auringon laskiessa kauniisti kaupungin siluetin taa, ja mikäpä sitä on oikaista jalkansa 70-lukulaisissa neuvostopuitteissa jokinäköalaa ihaillen. Erityisen iloinen yllätys on huoneen kylpyamme, jonne on suihkukaappia helpompi laatia lämmin kylpy vedenkeittimellä. Koko kaupungin lämpimän veden jakelu on tämän viikon katkaistu sanitaation vuoksi, mitä se sitten ikinä käytännössä tarkoittaakaan. Mutta enää en ihmettele, että majoitus oli niin hyvässä alennuksessa.

Jahas, nyt jo minuutin verran tiistai. Spokojnoj notši!