Viimeinen silmäys Mongoliaan

Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Siperiassa ja Aasiassa. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, joka oli oikeastaan tämän blogin varhainen edeltäjä. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Tiistai 18.9. Mangolian ja Venäjän rajalla

Eilen oli viimeinen päivä Mongoliassa, tosin nytkin vielä istumme junassa Mongolian puolella, tarkemmin sanoen Sükhbaatarin. Hetken kuluttua odotus jatkuu useamman tunnin ajan jälleen Venäjällä. Kello on lähes puoliyö, ulkona näkyy  loppumatonta mustaa. Vain muutama kaukainen ikkunanvalo loistaa pimeydessä.

Pääkaupunki Ulaanbaatar, jos Mongoliassa muita kaupunkeja edes lienee, on todellinen vastakohtien maailma. Kauneimmat aikansa nähneet yksinkertaiset kivitalot seisovat korkeiden ja lasipilvenpiirtäjien rinnalla rinta rinnan. Siellä täällä joukkoon mahtuu myös jokunen hirsitalo. Taustalla valvovan vuoren rinteelle kurkkottelee kaupunkiin leveämmän leivän perässä muuttaneiden onnenetsijöiden asuttama jurttalähiö. Aurinko polttaa kasvoja samalla, kun jäätävä arotuuli painaa selkään. Joka paikassa tuuttaavan liikenteen tungos velloo yli äyräidensä, mutta kuin ihmeen ja ihmisliikennevalojen kautta kaikki sujuu loppujen lopuksi täydessä järjestyksessä. Kadunkulmassa länsimuotiin pukeutunut nuorisojoukko ostaa omenia viiksekkäältä muorilta, mutta ulkoisesta erosta huolimatta kohtaaminen on ystävällinen ja pulppuava. Puheensorina ja liikenteen äänet täyttävät kadut, silti niiden takaa kantautuu, kun Ville Valo laulaa radiossa.

Kaupungin ehkä hiljentävin nähtävyys oli buddhalaisluostari Gandan Khiid. Suljetun luostaripihan tunnelma oli samaan aikaan sekä rauhallinen että surumielinen. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan luostarissa asuvan tuhatpäisen puluparven kujerrus, jonka yllä vallitseva mystinen ilmapiiri saattoi sekunnin osassa rikkoutua koko parven noustessa samaan aikaan lentoon siipien havinan saattelemana.

Juhlistimme viimeistä iltaa menemällä leffaan katsomaan paikallista action-kassamagneettia. Hahmostoon kuului yllättävän moniulotteisten mongolihahmojen lisäksi, luonnollisesti, häikäilemätön venäläismafioso, ylimielinen jenkkietsivä sekä tietysti suurin pahis, karibialainen tummaihoinen huumekingi. En ole aivan varma, oliko elokuva korni vai naurettava, mutta viihdyttävä se joka tapauksessa oli. Siitkin huolimatta, ettei mongolinkielisestä dialogista luonnollisesti ymmärtänyt kaikkia sen syvimpiä ulottuvuuksia.

Eilen pistettiin myös matkan viimeinen junalippu tilaukseen, Kiinassa Harbinista Pekingiin. Tai oikeastaa tilaaminen aloitettiin jo kolme päivää sitten, minkä jälkeen sitä jatkettiin toissapäivänä ja eilen. Tai aivan oikeastaan se viimeisteltiin vasta tänään ennen lähtöä. Vihaan kiinalaisia jo nyt, aivan jokaista, koska luonnollisesti tuo kaikki järjettömästä asiakaspalveluprosessista johtuva säätäminen on jokaisen heidän henkilökohtaista, vihamielistä syytään. Aivan varmasti on.

Kokonaisuutenaan Mongolia on upea, monella tapaa aivan erilainen kokemus: lämmin, mystinen, sekava, rento, läheinen, puhutteleva. Vuortensa keskellä karuissa laaksoissaan sinnittelevä mutta jotenkin niin mutkaton, helppo ja vieraanvarainen maa. Outo sekoitus itää ja länttä, perinteitä ja nykyaikaa, seesteisyyttä ja kaaosta.

Nyt matka jatkuu rajan yli. Nähdään pian uudelleen, Mongolia, ja hei taas, Venäjä! Otetaan molemmille jälleennäkemisille huikka Tšingis Kaanin vodkaa tyrnimehulla!

Mongolia 418Mongolia 409Mongolia 016Mongolia 030Mongolia 042Mongolia 046Mongolia 065Mongolia 077Mongolia 080Mongolia 394Mongolia 396Mongolia 121Mongolia 120

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s