Tšita, rautatie-etappi

Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Siperiassa ja Aasiassa. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, joka oli oikeastaan tämän blogin varhainen edeltäjä. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Keskiviikko 26.9. Tšita

Syksy on viimein saapunut Siperiaan, viimeiset kolme päivää on satanut, ja tuuli on muuttunut lempeästä julmaksi. Viime viikon kesäiset yli 20 asteen aurinkoiset päivät tuntuvat jo hyvin kaukaisilta. Tänään on sentään ollut aurinkoista, mutta kadut ovat lehdistä keltaiset. Ensi viikolla on lokakuu.

Päivät Ulan-Udessa kuluivat aivan liian pian, tuossa rennossa ilmapiirissä olisi mielellään viipynyt pidempäänkin. Yllättäen vasta perjantai-iltana saimme myös ensikontaktin venäläisiin maksullisiin naisiin, jotka repaleisissa verkkosukkahousuissaan päivystivät hotellimme viereisessä puistontapaisessa. Ylpeä asento, tupakanpolttama ääni ja surumielinen hymy kertoivat ehkä enemmän tämän maan syrjäisten kaupunkien olemuksesta kuin mikään valokuva tai matkakertomus ikinä pystyisikään.

Jos Ulan-Ude kuitenkin oli jollain tapaa puhutteleva ja monitasoinen, Tšita sen sijaan on juuri sillä tapaa yksioikoinen, mielikuvitukseton ja sanaakaansanomaton kuin (omakin) satakuntalainen sielunmaisema. Tämä rähjääntynyt pikkukaupunki on aikoinaan perustettu Siperianradan etapiksi, ja on myöhemmin toiminut myös ei-toivotun kansanosan karkoituspaikkana. Neuvostoliiton kompastuttua omaan mahdottomuuteensa se on unohtunut Venäjän reunalle elämään omaa hiljaista elämäänsä. Samaa olemme me tehneet nyt neljän päivän ajan.

Tänään olemme viimeistä iltaa Venäjällä. Kotoa lähdimme 62 päivää sitten, minkä jälkeen on vietetty 54 päivää 12 venäläiskaupungissa sekä viikon verran Mongoliassa. Ylihuomenna olemme Kiinan Harbinissa, mutta sitä ennen ylitämme kokolailla äkkijyrkän valtioiden, kulttuurien ja ilmastojen välisen rajan, siirrymme naapurimaasta kaukoitään. Olo on monella sanomattomalla tavalla haikea, mutta yhtälailla odottava. Matkan viimeiset kolmisen viikkoa kuluvat varsin erilaisissa tunnelmissa kuin tähän asti. Nyt otetaan kuitenkin vielä viimeiset fiilikset irti Venäjästä, junan lähtöön on vielä kahdeksan tuntia aikaa!

Chita 007Chita 009Chita 035Chita 060Chita 044Chita 048chita-062.jpgChita 070

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s