Do svidanija!

Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Trans-Siperian rautatiellä. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, jonka pohjalta tämä blogi lopulta sai alkunsa. Yksivuotiaan blogin kunniaksi julkaisen nyt päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Torstai 27.9. Zabaikalsk, Kiinan rajalla

Zabaikalsk, Baikalintaka, Venäjän viimeinen ranta. Pieni kaupungintapainen tarjosi 36-tuntiseen junamatkaan varsin tervetulleen tauon, kun junasta piti poistua telien vaihtamisen vuoksi: vaunu nosturilla ylös, toiset telit alle, vaunu nosturilla alas. Kiinassa jatkamme matkaa viisi senttiä kapeammin.

Nyt junaan palattuamme olemme koko vaunun ainoat matkustajat, tiukkailmeisen konduktöörin lisäksi. Tätä voisi kutsua todelliseksi matkustusrauhaksi — missä on se kaikki tungos, hälinä ja kesken loppunut happi? Aurinko paistaa junan ikkunasta ja vastapäisen talon seinästä, pöly leijailee tiheänä, jossain surisee kärpänen, tähän voisi nukahtaa. Aseman penkan varjossa näkyy, miten tullimies kiipeää vaunun katolle ja alkaa availla kattoluukkuja, virkaintoinen passintarkastaja tutkii passeja kiusallisen hermostuttavalla tavalla aivan liian pitkään ja vakavasti. Kohta siirrymme muutaman sadan metrin verran eteenpäin ja olemme Kiinassa.

Junan nytkähtäessä liikkeelle asemalaiturilla kävelee ainoastaan laiha, pitkätukkainen mies niittiliivissään ja vyölaukussaan. Venäjän viimeinen manifesti. Do svidanija, se sanoo.

Do svidanija!

Zabaikalsk (1)Zabaikalsk (2)Zabaikalsk (7)Zabaikalsk (10)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s