Viimeinen ilta Pekingissä

Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan Siperian ja Pohjois-Aasian läpi. Pidimme matkan aikana pöllöin koristeltua matkapäiväkirjaa, joka oikeastaan oli tämän blogin esiaste. Blogin yksivuotisen taipaleen kunniaksi julkaisen nyt päiväkirjan kirjoitukset samoina päivinä, kuin ne alun perin on kirjoitettu.

Torstai-ilta 18.10. Beijing Forbidden City Hotel

Tässä se nyt sitten on, viimeinen ilta. Laukut on jo pakattu, matkavaatteet nostettu tuolille odottamaan, ja pian on aika sammuttaa valot. Ikkunan läpi näkyy ja kuuluu vielä Pekingin väsymätön kaaos.

Viimeisten päivien aikana on oikeastaan ensimmäistä kertaa käynyt mielessä, että voisikin lähteä jo muutaman päivää aikaisemmin kotiin. Siperian surumielisten kaupunkien, Mongolian silmänkantamattomien kukkuloiden ja Pohjois-Korean absurdin diktatuurin jälkeen moottorikatujen halkoma ja pilvenpiirtäjien täyttämä Peking on oikeastaan ollut vain muita kaltaisiaan muistuttava vieraannuttava suurkaupunki. Mutta juuri kun luulet kyllästyneesi ruuhkaan ja savusumuun, nurkan takaa avautuu portti kanavien ja paperilyhtyjen Pekingiin, jossa ryppyiset kiinalaisherrat ja heidän arvokkaasti hymyilevät rouvansa ovat kuin iäksi unohtuneet teekuppiensa ääreen ollenkaan piittaamatta siitä, että pilvenpiirtäjien rintama tulee hetken päästä vyörymään heidänkin ylitseen. Vielä hetken aikaa entinen Peking on olemassa tälläkin kadunkulmalla.

Huomenna on lähdöstä kulunut tasan 12 viikkoa, matkapäiviä kertyy yhteensä 85. Sinä aikana on käyty kahdessa maanosassa, neljässä maassa, 21 eri kaupungissa, joiden lisäksi kahteen kaupunkiin ei koskaan päästy vaikka tarkoitus oli. Vietimme 19 eri majapaikassa 73 yötä, junassa 10 yötä ja yhden yön jurtassa keskellä hallaista aroa. Junalla on matkustettu 12553 kilometriä, mihin on kulunut aikaa minuutin vaille 204 tuntia. Se on kahdeksan ja puoli vuorokautta.

Kahdessatoista viikossa on tapahtunut hyvin paljon. Kaiken sen arvon tajuaa kuitenkin vasta ajan kanssa, vaikka jo nyt on selvää, että jotain on muuttunut sisällä.

Niin, miltä nyt tuntuu? Ei paljon miltään ja silti tosi paljolta. Vaikka matkan varrella on hyvin tottunut lähdön tunnelmaan, olo on kovin haikea. Toisaalta tuntuu hyvältä päästä kotiin ja nähdä pitkästä aikaa ystäviä. Koti on kuitenkin uusi, mikä sekin lisää jännitystä. Mutta loppujen lopuksi olo on erittäin rauhallinen.

Seuraavaksi ajatukset kohti kotia. Huomenna tähän aikaan ollaan jo perillä.

Kiitos!

Peking 001Peking 012Peking 025Peking 026Peking 027Peking 030Peking 034Peking 035Peking 063

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s