Unettoman yölennon jälkeen ajamme aamun sarastaessa ruosteisen auton kyydissä pitkin lähes autioita katuja. Sian vuoden juhlien jäljiltä lepäävä kaupunki vaikuttaa vielä petollisen rauhalliselta, mutta jalkakäytäville pysäköidyt loputtomat skootteririvistöt ja pinoiksi nostetut pienet muovituolit vaivihkaa paljastavat, että jo pian Saigon, nykyisin Ho Chi Minh City, herää jälleen eloon.

Oikeastaan Saigon ja Ho Chi Minh City ovat kaksi aivan eri kaupunkia, jotka vain sattuvat sijaitsemaan samalla paikalla. Kuin jing ja jang ne ovat toistensa täydellisiä vastakohtia, mutta silti kietoutuneet toistensa lomaan niin, että kumpikin on kaikkialla läsnä, eikä missään kohdassa pysty kertomaan, missä toinen päättyy ja toinen alkaa. Ilman toista ei olisi toista, ja vain ne yhdessä tekevät tästä kaupungista sen, mikä se perimmäisyydessään on.

Saigon on juuri sellainen likainen, meluisa ja jatkuvaa kaaosta elävä aasialainen miljoonakaupunki kuin sen voi kuvitella olevankin. Räikeiden valojen, kovaäänisten ihmisten ja bensanhajun täyttämät kadut elävät joka hetki: aamulla niiden varsilla nautitaan aamupalaa ja vaihdetaan kuulumiset, päivällä käydään kauppaa hedelmistä, vaatteista ja autonosista, illalla keräännytään yhteen pho-keiton ja oluen äärelle, kunnes viimeisten illanviettäjien rinnalle ilmaantuvat taas ensimmäiset aamiaisen nauttijat. Saigonissa jopa kadun ylittäminen on pieni mutta jännittävä seikkailu: lukemattomien skoottereiden päristessä ja tööttäillessä ympärilläsi kaikkiin mahdollisiin suuntiin et voi muuta kuin luottaa, että jokainen tietää tarkasti mitä on tekemässä.

Ho Chi Minh City puolestaan on lasisten pilvenpiirtäjien ja kiiltävien hotellien kaupunki, jonka asukkaat työskentelevät kansainvälisissä suuryrityksissä. Katuja reunustaa rivistö samankaltaisia yhdentekeviä ketjukahviloita, joiden tunnelma on vain teennäisesti rento. Siinä missä Saigon elää jatkuvaa hallittua kaaostaan, Ho Chi Minh Cityn elämä on arvaamattoman hillittyä ja särötöntä.

Ho Chi Minh City rakentaa Saigonin skootterien täyttämien katujen varsille yhä uusia pilvenpiirtäjiä, kiiltäviä hotelleja ja tehokasta metroverkostoa jatkaen sitä niin kauan, ettei Saigonia enää ole olemassakaan. Mutta samalla Ho Chi Minh Citystä on kuin varkain itse tullutkin Saigon, jota uusi Ho Chi Minh City jo salakavalasti sisältäpäin nakertaa.