Eräs Suomen kesämatkailun kliseistä on länsirannikon kalastajakylät. Kaupunkilaispöllön korviin tämä kuulostaa lähinnä hölmöille turisteille keksityltä houkutukselta, jonka todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Koska paikallinen ystävämme kuitenkin todisteli kylän aitouden puolesta ja neuvoi käymään vierailulla, oli asia luonnollisesti todettava omin silmin.
Kokkolan pohjoispuolella, paikassa jossa sijaitsee Suomen laajin hiekkadyyniranta ja yksi suurimmista lentohiekkakentistä (ei, se ei ole Kalajoki) kapean pengertien päässä istuu louhikkorantainen saari ja saarella pieni puinen kylä. Perämeren aallot lyövät laiskoina rantakiviin, ja vähäinenkin liikenne hiljenee hiekkarannan kohdilla. Maisemassa selvimmin kuuluvat lokkien äänet.
Kylän historiaa tunnetaan aina 1500-luvulle asti. Alkujaan se on ollut vain vaatimattomista hökkeleistä koostunut yhteisö, josta kalastajat poistuivat vain merelle. Perheen luokse palattiin ainoastaan pyhisin. Vuosisatojen saatossa asutus vakiintui ja tuvatkin kasvoivat, joskin edelleen olivat köyhien kalastajienkin mittapuussa varsin pieniä. Vielä 1700-luvulla saari on ollut yli kilometrin päässä mantereesta, mutta sittemmin kohoava maa on kuronut välimatkaa umpeen. Pengertie saarelle rakennettiin vasta 1970-luvulla, jolloin sinne asettui myös kesäasukkaita.
Vielä nykyisinkin kalastajakylä on tuntematon aarre, jonne vain harva ymmärtää poiketa. Ympärillä levittyvät silmänkantamattomat dyynit ovat osin armeijan ampuma-aluetta, mikä lienee pelastanut ne Kalajoen ja Yyterin turistihelvettien kaltaiselta tuholta. Siksi en tässäkään kirjoituksessa mainitse paikan nimeä, vaikka mikään salaisuus se ei kuitenkaan ole. Mutta toivon, että edelleen kylän asukkaat saavat varsin rauhassa kuivattaa verkkojaan jo harmaantuneiden vajojen aurinkoisilla kuisteilla.
Kauas pöllöt karkaavat 
Näyttää kiehtovan aidolta kohteelta. Erilaisista, uusista kohteista on aina mukava kuulla.
TykkääTykkää
On pitkä aika siitä, kun kävin tuolla ja mitä minä muistan tuosta paikasta. Mun puolisoni pisti Trangian kameralaukun päälle sillä seuraamuksella, että laukku kärähti. En muista vanhaa kalastajakylää ja himmeästi muistan sen hienon hiekkarannan, mutta kameralaukun muistan kuin eilisen päivän. Eikö ole väärin, että muisti toimii näin.
TykkääTykkää
Meidän kesän kakkosreissun vaihtoehtona oli Kokkola – Vaasa Akseli. Olisin juuri halunnut nähdä nuo merelliset maisemat. Upean näköistä!
TykkääTykkää
Tosi kaunista! Minun kesäni suuntaa tällä kertaa idempään, eli tuonne suunnalle asti en tänä kesänä ehtisikään. Näyttää kyllä tosi hienolta ja aidolta.
TykkääTykkää
Jaahas, mielenkiintoinen postaus, mutta hyvin ärsyttävää tämä ”pidänpäs tämän paikan salaisuutena” -ratkaisu. Luettuani jutun jäi vain kysymys miksi ylipäänsä postata paikasta jos haluaa säilyttää salaisuuden?
TykkääTykkää
Hei! Kiitos palautteestasi! Kuten ehkä olet kirjoituksistani huomannut, en kirjoita matkasuosituksia enkä erityisesti suosi massaturismia. Sen sijaan toivon, että ihmiset lähtisivät löytöretkille ja ennakkoluulottomasti lähtisivät ihmettelemään, millaisia paikkoja maailmasta löytyy. Löytämisen riemu on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita matkailussa, kaiken ei tarvitse tulla annettuna. Lisäksi bloggarina näen vastuuni siitä, etten ohjaa ihmisiä suoraan paikkoihin, joissa esimerkiksi yhteisö saattaa lisääntyneestä kävijämäärästä häiriintyä. Silti, kuten kirjoitin, tämäkään paikka ei ole suuri salaisuus, ja kyllä sen halutessaan löytää varsin helposti.
TykkääLiked by 1 henkilö