Inarijärvi on usein liitetty mukaan luetteloihin maailman kauneimmista järvistä. Tuhansien järvien maassa yksi järvi ei sinänsä ole millään tavalla ihmeellinen asia, mutta toisin kuin paperitehtaiden ja kasvulannoitteiden rehevöittämät eteläisemmät vastineensa, Inarijärvessä vesi on kirkasta ja raikasta. Sitä ympäröivät metsäiset tunturit ja sen saaret ovat kivikkorantaisia sekä hämmästyttävän vehreitä. Pituudeltaan se ylettyisi Turusta Hankoon ja leveydeltään Porkkalasta Tallinnaan. Sen lounaisimmassa nurkassa istuu Inarin kylä.

Omalla tavallaan Inarijärvestä tekee erityisen se, että sen syrjemmillä rannoilla ja saarilla asuu oma kansansa, inarinsaamelaiset. Heidän puhumansa kieli poikkeaa huomattavasti muista saamelaiskielistä ja on maailman ainoa kieli, jota puhutaan ainoastaan Suomessa. Valtaväestön kolonisaation vuoksi kansa on enää pieni pirstale, heitä on vain muutama sata.

Inarinsaamelaisten perinteinen elinkeino on kalastus. Siirrettävät asumukset on kesäisin pystytetty järven saariin, jokaisella suvulla on ollut oma saarensa. Talveksi on muutettu hyisiltä tuulilta suojaan ympäröiviin metsiin ja jokien varsille.

Inarijärven tunnetuin ja huomiota herättävin saari lienee jyrkkärantainen ja korkeaotsainen Ukonsaari, jossa oleva luola on perinteinen ukkosen jumalan uhripaikka ja kuuluu Suomen merkittävimpiin muinaisjäännöksiin. Jylhää saarta katsoessa ymmärtää, miksi se on ollut muinaisille inarinsaamelaisille pyhä. Toinen pyhä paikka on järven rannalla vakaana kumpuava Tuulispään tunturi, jonka laella palvottiin tuulen jumalaa. Nykyisin laella on matkapuhelinmasto, kuin suomalaisena ylenkatseena alkuperäisten asukkaiden uskonnolle.

Viimein kristinuskokin saavutti Inarin, ja vanhat pyhät paikat vaihtuivat uusiin. Vielä sata vuotta sitten inarilaiset vainajat haudattiin Ukonsaaren naapurisaareen. Ajatus elämää kannattelevaan järveen hautaamisesta on kaunis ja jopa runollinen. Todellisuudessa tällä tavalla varmistettiin se, etteivät pedot kaiva vainajia esiin syötäväkseen.

Inarinsaamelaisten perinteisiin ruoka-aineisiin voi tutustua henkilökohtaisemmin järveen laskevan Juutuankosken rannalla. Siellä sijaitsee useaan kertaan palkittu ravintola Aanaar. Nimi on inarinsaamea ja merkitsee suomeksi, kappas vaan, Inaria. Ruoka on itse pyydetty ja kerätty lähiluonnosta, joukkoon kuuluu Inarijärven siian lisäksi esimerkiksi jäkälää, horsmaa, väinönputkea ja koivunlehtiä. Männynkävyt ovat tulossa vasta talvikauden listalle.