Keskiviikkoaamu valkenee Utsjoella synkkänä ja koleana, jos aamun valkenemisesta voi näillä leveyksillä keskellä kesää, saati talvea, edes puhua. On heinäkuun ensimmäinen päivä, lämpöä kuusi astetta. Ajoittain pilvet viistävät maata, ajoittain ohenevat sen verran, että auringon saattaa joten kuten aavistaa. Hyytävä tihku kastelee hetkessä vaatteet ja ihon. Täydellinen sää pohjoisimman Lapin tutkiskeluun!

Tenojoen varren tie jatkuu Utsjoelta koilliseen hiljaisena, vain muutamia autoja tulee silloin tällöin vastaan. Alakönkään koski pauhaa villinä, sen rantaan pääsee kapeaa, mutaista ja paikoin pelottavan jyrkkää tietä. Joki on muutamaa kalastajaa lukuun ottamatta tyhjä.

Nuorgamissa tie päättyy Norjan rajaan, tai oikeastaan vain jatkuu sen yli toisen nimisenä. Valtionrajaa merkitsee yksi ainoa yksinkertainen kyltti. Tämä on Suomen pohjoisin paikka. Tuntuu, että olemme saapuneet maan ääriin, viimeiselle rannalle. Toki kaikki on suhteellista, ja Nuorgamista nähden maailma loppuukin Hangossa tai ehkä Helsingissä.

Nuorgamista lähtee kapea tie Pulmankijärvelle. Se on tuntureiden välissä hiljaisena makaava pitkä ja kapea entinen vuono, joka on maankohoamisen myötä irronnut erilliseksi altaakseen. Siellä asuu merikaloina tunnettuja kampeloita, jotka ovat jääneet järveen vangeiksi samalla tavalla kuin vaikkapa Saimaan ja Laatokan norpat ovat vankeina omissa järvissään.

Tie Pulmankijärvelle kulkee tunturin laen yli. Ylöspäin kulkiessa ensin katoavat puut, sitten pensaat ja lopulta varvikko. Pilvet sakenevat kohti huippua. Lopulta autiudessa kasvaa vain julman ilmaston irvokkaisiin asentoihin vääristämiä vaivaiskoivuja. Laelta lähtee kauniiksi kehuttu Skaidijärven polku. Vaakasuoraan satava tihku kastelee vaatteet, ja navakka tuuli tekee pystyssä pysymisen lähes mahdottomaksi, joten polku jää tallomatta.

Nuorgamin kylällä norjalaisäijät jonottavat alkoon, tunnelma on iloinen. Ruokakaupan puolella puhe on saamea ja suomea. Lämmittävän kahvin jälkeen jatkamme Tenonvartta länteen, Karigasniemelle. Välimatkat Lapissa ovat pitkiä mutta maisemat mykistäviä. Illaksi saavumme Inariin.