Aurinkoinen mutta viileä toukokuun viikonloppu toi mukanaan surullisen uutisen: Villa Hällebo palaa. Hylätyt rakennukset harvoin syttyvät itsestään, ja tämäkin nukkavieru jugendhuvila on vuosien vieriessä ollut lukuisten tuhopolttoyritysten uhrina. Tällä kertaa yritys onnistui.

Alueen historiasta on monenlaista tietoa ja luuloa, mutta asioiden todellinen laita lienee jäänyt menneiden hämärään. Huvilayhteisön tarina sai alkunsa 1890-luvulla, jolloin suuriruhtinaskunnan pääkaupungin silmäätekevät etsivät arvolleen sopivaa kesäpaikkaa. Sellainen löytyi merenlahden takaa, Kruunuvuoren rannalta. Villa Hällebo oli paitsi alueen viimeinen niin tiettävästi myös ensimmäinen huvila. Tasavallan alkuvuosiin mennessä hienostoväen kansallisromanttinen kesäparatiisi oli noussut suurimpaan kukoistukseensa. Kuten aina, huolettomien kesäpäivien idylli varmasti tuntui ikuiselta.

Mutta ajan henki on arvaamaton. Pian huviloiden naapuriin nousi öljysatama. Hienosto keskiluokkaistui ja työväestö vaurastui. Jo kohta lähistölle rakennettiin harmaa lähiö, jonka pääkatu muistutti moottoritietä. Maanomistaja näki hetkensä tulleen ja toivoi alueelle betonielementtejä, terästä ja asfalttia, mutta lopulta hanke kaatui. Epävarmuus oli kuitenkin ajanut vauraimmat asukkaat pois, ja alueen rappio alkoi kuin varkain. Omituisten maakauppojen myötä huvilayhdyskunta ajautui lopulta Neuvostoliiton haltuun ja sittemmin Helsingin kaupungin omistukseen. Alueen viimeinen asukas muutti pois jo pahoin rapistuneesta Villa Hällebossa vuonna 2013.

Viimeiseksi jääneestä retkestäni Kruunuvuoren huviloille on vierähtänyt jo lähes seitsemän vuotta. Ensi kertaa tutustuin alueeseen kuitenkin jo vuosituhannen alussa työskennellessäni Helsingin kaupungin merenrantojen parissa. Jo tuolloin tummavetisen lammen rannalle oman onnettoman onnensa nojaan unohtunut, villiintyneiden puutarhojen valtaama huvilayhdyskunta oli hämmentävä kokemus. Vielä tuolloin menneen loiston saattoi hyvällä mielikuvituksella tavoittaa, mutta selvää oli, ettei tarina päättyisi kauniisti. Viimeiseen käyntiini mennessä useat rakennukset olivat osin sortuneet, ja paikkoja peittivät lasinsirpaleet ja graffitit. Sittemmin rakennukset ovat yksi kerrallaan romahtaneet tai poltettu maan tasalle.

Mikä kesti maailmansotain pommit ja maanomistajan ahneuden, sortui lopulta raukkamaiseen ilkivaltaan. Villa Hällebon mukana tuhkana tuuleen katosi viimeinenkin ripe Helsingin kenties kummallisimmasta ja ainutlaatuisimmasta paikasta. Nyt siitä muistuttavat enää hylätyt ja hiljalleen kasvillisuuden valtaamiksi jäävät kivijalat.