Rivieran talvi

Tässä sitä taas ollaan! Kummallinen avainnippu on noudettu avainsäilöstä, ja sen jälkeen on suunnistettu viitteellisen osoitteen ohjaamana jonnekin, jossa pitäisi nukkua seuraavat yöt. Vanhankaupungin hiljaisen sivukujan ahtaassa porraskäytävässä omituinen lukkojärjestelmä telkeää viimeisen oven taakse jäävän asunnon jälleen kerran saavuttamattomiin. ”Paina avain ja nappi ja käännä lukkopesä numeron ympäri”, myhäilee majoitussovelluksen automaattinen käännöstoiminto. Muutaman akrobaattisen liikkeen myötä ovi kuin ihmeen kaupalla lopulta avautuu. Vihdoinkin perillä!

Saattaa olla joko mielenvajautta taikka hienoista viisautta matkustaa Nizzaan keskellä joulukuuta, mutta joka tapauksessa kesäisen paratiisin kohtaaminen talvella antaa jotain sellaista, mitä sen saman paratiisin huippuhetkinä ei pysty saavuttamaan. Se, mikä ehkä joskus on turisteja kuhiseva idylli, onkin nyt hiljainen ja jollain kauniilla tavalla melankolinen arjen näyttämö. Se, mikä joskus on ehkä hieman liian täynnä riemun huutoja, onkin nyt jotain, jossa voi uppoutua kauniiseen kaihoon. Hiljaiset kadut ovat muuttuneet ujoiksi eivätkä oikein uskalla kertoa, keitä ovat. Lähikahvilan tunnelma on kuitenkin ystävällinen ja lämmin. Uskallan väittää, että uunituore croissant ja kuuma espresso maistuvat paremmilta kuin paahtavan kesän helteessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s