Kun ihmisyys kompastui

”Täällä asui Hedwig Schück. Syntyi Neumannissa 1878. Kyyditettiin 28.3.1942 Piaskiin. Murhattiin.”

Juutalaisten pyhä kirja Talmud toteaa, että ihminen on kuollut vasta sitten, kun hänen nimeään ei enää muisteta. Stolpersteine eli Kompastuskivet ovat berliiniläisen taiteilijan Gunter Demnigin koskettava projekti, jonka tarkoitus on säilyttää natsien juutalaisvainojen uhrit muistoissamme. Kullekin henkilölle omistettu kivi on kiinnitetty sen talon edustalle, jossa henkilö tiettävästi viimeiseksi asui vapaana.

Demnig kiinnitti ensimmäisen kiven Kölniin joulukuussa 1992, tuolloin vielä luvatta. Ensimmäinen viranomaisten luvalla asennettu kompastuskivi löytyy Itävallasta ja on vuodelta 1997. Saksan viranomaiset antoivat ensimmäiset luvat vuonna 2000. Tänään kompastuskiviä löytyy ympäri Eurooppaa lähes satatuhatta kappaletta. Se on kuitenkin vain hieman yli prosentin verran vainojen uhreista.

Berliinissä kompastuskivien määrä on häkellyttävä, niin paljon niitä katujen ja kujien varsilta löytyy. Tunnelma on samaan aikaan surumielinen ja juhlava: jokainen löytynyt kivi on pieni muistohetki. Kivien loputtomalta tuntuva määrä on puhutteleva, mutta samalla se muistuttaa uhrien lisäksi vielä tärkeämmästä asiasta. Ettei ihmisyys enää koskaan kompastuisi.

2 kommenttia artikkeliin ”Kun ihmisyys kompastui

Jätä kommentti Mikko / Matkalla Missä Milloinkin Peruuta vastaus