Keskipäivällä Andorrasta lähtenyt minibussi kiemurtaa alas vuoristotietä kohti Ranskaa.

On kesän tähän asti kuumin päivä, ja uutiset huutavat tulipunaisina helleaaltoa. Minibussin näyttö kertoo, että ulkolämpötila on +39, sisälämpötila +40. Samaan aikaan Suomessa on kylmä ja sataa, emmekä ole aivan varmoja, kumpi olisi juuri nyt mukavampi sää.

Paria tuntia myöhemmin saavumme perille. Ulkolämpötila on noussut +43 asteeseen.

Toulouse on yksi niistä paikoista, joka jää Pariisin ja Nizzan kaltaisten turistikaupunkien varjoon. Kaupunkiin ei lennetä Suomesta, eikä sillä ole suurta nähtävyyttä eikä edes merenrantaa, joten se on liian helppo olla huomaamatta keskellä eteläisen Ranskan maaseutua.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Toulouse olisi juuri sellainen hieman rähjäisellä tavalla sielukas, jollaisia ranskalaisten kaupunkien kuuluukin olla. Vilkkaiden keskuskorttelien ympärille levittyy keskiaikaisten kujien verkosto, joka hieman kauempana vaivihkaisesti muuttuu barokkikauden aukioiksi ja monumenteiksi, jotka puolestaan jatkuvat uusklassisina puistokatuina kohti modernin ajan lähiöitä.

Vuosisatojen ajan kaikki on rakennettu paikallisesta savesta tehdyistä tiilistä, mikä antaa Toulouselle sen ominaisen, heleän terrakottaisen värin. Kaupungin lempinimi onkin ville rose, vaaleanpunainen kaupunki.

Yllätyksellisesti polveilevilla kujilla levittyy ranskalaisen huolettoman hienostuneisuuden koko kirjo. Tuossa nurkassa saa viiniä ja juustoa, toisaalla vastaan kävelevä nunna hymyilee. Kulje huolettomasti, autot kyllä väistävät, mutta varo kuitenkin koirankakkaa. Suomalaisella ärrällä lausuttu merci naurattaa tarjoilijaa, mutta kahvi on silti hyvää.

Eikä mikään voita sitä, että vieraskielinen merci avaa ranskalaisen sydämen ja suun. Kahvilan viimeisten hetkien ainoat asiakkaat pääsevät jo hieman humalaisen tarjoilijaherran pöytään ja saavat maistaakseen minttulikööriä. Mitä osaat ranskaksi? En mitään, paitsi laulujen sanoja. Herra nauraa ja päättää pian sulkea kahvilan. Viereisen baarin terassilla ukrainalaisneiti haluaa ranskalaisen miesystävänsä kanssa tarjota olutta ja keskustella Suomesta. Hienostuneeseen tapaan baarikin sulkeutuu jo puolilta öin, on aika lähteä nukkumaan.

Yön aikana lämpötila putoaa lähes kaksikymmentä astetta. Vaikka ollaankin suomalaisissa hellelukemissa, niin silti hiukan paleltaa.