Euroopan käristyessä ennätyshelteiden hornankattilassa kaksi suomalaispöllöä värjöttelee pohjoisessa Espanjassa. Vaikka ilma on lämmintä, valtameren lahdenpohjukassa sää on arvaamaton. Onkin sanonta, että ihminen ei ole käynyt todellisessa Baskimaassa, jos hän ei ole kokenut zirimiriä. Ja juuri siinä me nyt olimme!

Zirimiri on salakavalasti hiipivä sateen ja sumun välimuoto, jota ei oikeastaan edes tunne mutta joka kastelee vaatteet nopeasti. Tummanharmaa taivas roikkuu maassa asti peittäen auringon valon ja lämmön. Siltä ei voi suojautua, sillä se painautuu tiukasti ihoa vasten joka suunnasta. Baskeille zirimiri on romanttinen ja kaihoisa, jopa myyttinen olotila. Suomalaiselle se tuo mieleen kenties lokakuun.

Olkoonkin, että Espanjasta puuttuu se jokin karhea rosoisuus, joka matkakohteista tekee kiinnostavia, niin baskit ovat toista maata. Tämä kummallinen kansansirpale elää Espanjan ja Ranskan rajan tuntumassa, eikä heillä ole tunnettuja sukulaisia. Baskin kieli on ulkopuolisille niin käsittämätöntä, etten yllättyisi jos he itsekään eivät sitä ymmärtäisi. Kun kulttuurikaan ei oikeastaan millään tapaa muistuta espanjalaista, on helppo ymmärtää, miksi oma identiteetti on heille tärkeä.

Joku saattaa muistaa baskit lähinnä itsenäisyysliikkeen terroristeista ja autopommeista. Vaikka baskit itse ovat tekojen takana, perimmäinen syyllinen on kenraali Francisco Franco, joka toisen maailmansodan jälkeen halusi pyyhkäistä baskit ja muut epäilyttävät vähemmistöt pois kansallisvaltiosta ja oikeastaan koko maailmankaikkeudesta. Franco kuoli vuonna 1975, mutta väkivalta jatkui tämän vuosituhannen alkuvuosiin. Tämä kaikki onkin jälleen yksi upea esimerkki siitä, kuinka suurta vahinkoa fasistinen hallinto saa poikkeuksetta aikaan aivan joka kerta.

Sittemmin itsenäisyysaktivismi on saanut salonkikelpoisempia muotoja. Kuitenkin Bilbaon ja Gasteizin kaltaisissa isommissa kaupungeissa, joissa baskeja on paljon ja turisteja vähän, Espanjaa vastustetaan varsin suorasukaisesti. Puna-valko-vihreät kansallisliput liehuvat julkisivuissa ja ikkunoissa, itsenäisyyttä tähyilevät iskulauseet näkyvät graffiteissa ja kuuluvat punk-musiikissa. Baarissa, jonne pakenimme zirimirin hyistä kosteutta, hiuksensa irokeesiksi kammannut käheä-ääninen tarjoilijatar suositteli juomaksi paikallista happamanraikasta txakoli-viiniä ja purtavaksi pintxoja, jotka ovat eräänlaisia tapaksilla täytettyjä pieniä leipiä. Samalla hän opetti meille tärkeän lauseen: Gora Euskadi askatuta! Eläköön vapaa Baskimaa!

Aamulla zirimiri oli poissa. Seuraavina päivinä helleaalto vyöryy Baskimaahan ja nostaa lämpötilan jopa yli neljänkymmenen asteen. Matkan loppupuolella kuumuus purkautuu ja yöllinen ukkosrintama kulkee ylitsemme. Salamat valaisevat pimeän taivaan ja vähäpätöisen hotellihuoneen. Jyrisee. Salamointi jatkuu pitkälle aamuyöhön.

Kun ukkosmyrsky viimein päättyy, on zirimirin viileä raikkaus jälleen luonamme.