Vietnamissa ei voi välttyä joutumasta jollain tapaa tekemisiin Vietnamin sodan kanssa, sillä pari vuosikymmentä kestäneen ja jo yli neljäkymmentä vuotta sitten päättyneen sodan varjo ulottuu tähän päivään asti. Ympäri maata löytyvien sodan jäänteiden lisäksi aiheeseen voi tutustua myös Ho Chi Minh Cityn Sotamuseossa.

Kuten niin monien muidenkin sotien, myös Vietnamin sodan siemenet kylvettiin jo eurooppalaisen häikäilemättömän siirtomaavallan aikana, mutta sodan varsinainen syy oli lopulta Yhdysvaltojen ahneus vallan ja luonnonvarojen hyväksikäytölle. Sotaa leimasi alusta alkaen hyökkääjän silmitön julmuus sekä vietnamilaisten viekas vastarinta. Sodan loppuvaiheessa pahasti häviölle jääneet yhdysvaltalaiset päättivät tehdä viidakon suojissa käydystä sissisodasta lopun, ja laskivat maahan kolmen vuoden ajan vahvaa kasvimyrkkyä, joka tunnetaan pahamaineisella nimellä Agent Orange. Myrkky on haitallista myös ihmisille aiheuttaen esimerkiksi syöpää, kasvuhäiriöitä ja perimän mutaatioita.

Sotamuseon näyttely ei kaunistele sotaa, vaan tuo sen silmien eteen kaikessa mielenrauhaa horjuttavassa rumuudessaan. Siksi esittelen museota tässä vain muutaman lasten tekemän piirroksen avulla. Todellisuudessa näyttely koostuu sadoista häiritsevistä valokuvista, joiden kohdalla pääsee näkemään, miltä näyttävät esimerkiksi teloitettavan viimeinen katse, napalmin polttamat kasvot, kasa päättömiä ihmisiä tai räjähdyksessä silpoutuneen ihmisen tunnistettavalla repaleella voitokkaasti tuulettava sotilas. Omaa karua tarinaansa kertovat puolestaan kuvat, joiden henkilöt ovat Agent Orangen vammauttamia. Kuvat kaksipäisistä sikiöistä, raajattomista vauvoista, kauttaaltaan ihosyövän peittämästä vartalosta tai kokonaan tunnistamattomaksi lihamöykyksi mutatoituneesta elävästä lapsesta ovat kenties murheellisimpia, joita olen koskaan nähnyt.

Vaikka sota näyttäytyy museossa juuri niin julmana kuin se onkin, tarjosi näyttely myös jotain sitäkin julmempaa nähtävää. Sodassa kuolleiden ruumiille ja myrkyn vuoksi epämuodostuneille lapsille hilpeästi naureskelevat turistit kertovat surullisella tavalla siitä, että ihmiskunnalla on rauhasta vielä hyvin paljon opittavana.