Teknisluontoisen ongelman vuoksi pääsiäisenä tehty kirjoitus näkee päivänvalon raamatullisesti vasta helatorstain kynnyksellä.

En ole koskaan kävellyt kokonaisen valtion ympäri, mutta Roomassa sekin on mahdollista. Sillä jos jokin on mielikuvituksettomampi matkaklisee kuin Rooma pääsiäisenä, se on ehdottomasti Vatikaanivaltio pääsiäisenä, ja saman ovat – odotusten mukaisesti – huomanneet monet muutkin. Pietarinkirkon aukion kiinnostavin nähtävyys lieneekin turistilauman muodostama hämmentävän pitkä jono, joka kertonee enemmän ihmissielun luonteesta kuin Vatikaanivaltiosta itsestään. Siispä kiitos ei.

Oikeastaan Vatikaanivaltion maallisen valtakunnan pikkuruista kokoa ei pitäisi väheksyä, sillä maallisen mahdin puuttuessa se hallitsee pallomme kenties laajimmalle levinnyttä taivaallista valtakuntaa. Itse asiassa tämä puolikkaan neliökilometrin kokoinen maantilkku on saanut alkunsa jo Rooman valtakunnan loppuvaiheilla, ja laajimmillaan hallinnut merkittävää osaa Italiasta, mikä on keskiajalla ollut suurvallan kokoinen saavutus. Nykyiseen pienuuteensa Vatikaanivaltio on kutistunut vasta 1800-luvun loppulla, kun Euroopan entiset maailmanmahdit jo natisivat liitoksissaan, ja jumalaisen vallan maatkin tallaantuivat Italian kansallisvaltion jalkoihin.

Jos Pietarinkirkolle johtava mahtaileva valtakatu, suureellisten monumenttien reunustama aukio tai sveitsiläiskaartilaisten yliampuvat univormut ovat jollain tapaa mielenkiinnottomia ja vieraannuttavia, antaa kävelyretki Vatikaanin muurien ympäri näköalan hyvin erilaiseen maailmaan, jota taivaallisen rauhan sijasta hallitsee Rooman laitakaupungin elämä. Yhtäällä kulkukoirat haistelevat autojen kaatamien roskasäiliöiden sisältöä, ja viereisen autohuoltamon miehet pitävät taukoa polttaen tupakkaa aivan samalla tapaa, kuin sivukujien autohuoltamoiden miehen tapaavat kaikkialla maailmassa tehdä. Toisaalla tien vierellä kohoavien kaupunkitalojen aitojen ja porttien läpi avautuu kapeita näkymiä pihoille, joiden pääsiäiskoristeissa hienostelu on korvattu iloisella mielellä. Paikoin Vatikaanin muuriin avautuu portteja, jotka on jo aikoja sitten hylätty ja suljettu tarpeettomina. Hämmentävin kaikista lienee jykevän teräsportin läpi Vatikaanin mystiseen sisimpään kulkeva ruohottunut rautatie.

Reitti Vatikaanivaltion ympäri on lyhyt, vain noin kolme kilometriä, ja sen kävelee hitaastikin alle tunnissa. Samassa matkassa ja ajassa mahtaileva kirkollisen vallan keskus muuttuu muuriensa sisään käpertyneeksi viimeiseksi tukikohdaksi. Niin ahtaaksi on kirkonisän mahtipontinen istuin maallisen maailman puristuksissa kutistunut.