Koronamatkaopas: Seitsemän meren syrjäkylä

Kotona vietetty koronavuosi lähestyy loppuaan. Sen kunniaksi pöllöt esittelevät paikkoja, joihin ei pandemian jälkeenkään liene niin järkevää matkustella. Jouluviikolla siirrymme Saharan laitamailta seitsemän meren syrjäkylään.

Usein kuulee sanottavan, että Färsaaret on keskellä Atlanttia ja kaukana kaikesta, mutta tälle ajatukselle Tristan da Cunhan asukkaat oletettavasti nauravat kippurassa. Lienee aivan perusteltua sanoa, että tämä Iso-Britannialle kuuluva tuliperäinen saarenlämpäre lähiluotoineen on maailman syrjäisin asuttu kolkka. Se sijaitsee eteläisellä Atlantilla vajaat 3000 kilometriä Etelä-Afrikasta länteen, puolimatkassa Argentiinaan. Hallinnollisesti se kuuluu 2400 kilometrin päässä pohjoisessa sijaitsevan Saint Helenan alaisuuteen, mutta liikenneyhteyksiä sinne ei Tristanilta ole. Koska kiitotien rakentaminen tulivuoren rinteelle on osoittautunut mahdottomaksi, saaren ainoa liikenneyhteys on kuusipäiväinen laivamatka Kapkaupunkiin. Laivoja kulkee viikon tai parin välein, mutta vain, jos Atlantin julmat aallot niin sallivat.

Saattaisi äkkiseltään ajatella, ettei monikaan suomalainen ole syrjäisellä saarella osunut käymään, mutta itse asiassa vuonna 1938 Tristanilla oli todellinen metsäläiskansamme maihinnousu Suomen Joutsenen vieraillessa saarella. Sittemmin suomalaismatkailun saralla on toki ollut rauhallisempaa.

Alkujaan asumattoman Tristan da Cunhan löysi vuonna 1506 portugalilainen purjehtija Tristan da Cunha, joka vaatimattomana miehenä nimesi saaren itsensä mukaan. Se asutettiin kuitenkin vasta Britannian otettua vallan 1800-luvun alussa, ja tuolloin nimeämiskäytäntö oli huomattavan suoraviivaisempaa. Asumattomista naapurisaarista löytyvät esimerkiksi Luoksepääsemätön saari ja Keskimmäinen saari, ja Tristan da Cunhan keskellä sijaitsevan tulivuoren huippu puolestaan on nimeltään, kuinkas ollakaan, Huippu. Saariston suurin ja itse asiassa ainoa asutus on sentään saanut komealta kalskahtavan nimen Seitsemän Meren Edinburgh, mutta sen reilut parisataa asukasta kutsuvat kotikyläänsä yksinkertaisesti Asutukseksi.

Monia asioita on Tristan da Cunhalla vain yksi. Syntien harrastamista varten Asutuksen keskellä on yksi pubi, synneistä luopumista varten puolestaan yksi kirkko. Harvalukuisia lapsia varten on yksi koulu, asukkaiden päivittäistarpeita palvelee yksi kauppa. Televisiokanaviakin on yksi, sekin brittiläinen. Sukunimiä saarella on sentään seitsemän, ja sisäsiittoisuudesta johtuvia sairauksia sitäkin enemmän. Niiden hoitamista varten on yksi sairastupa.

Kaikkineen voisi ajatella, että elämä Tristanilla on yksinkertaista ja ennustettavaa, jos elämästä ylipäätään voi niin edes sanoa. Ainoa mullistus koko saaren historiassa lienee ollut vuonna 1961 sattunut massiivinen tulivuorenpurkaus, jonka aikana koko väestö evakuoitiin emämaahan. Swinging London ei tristanilaisia jaksanut kiinnostaa, vaan he palasivat varsin pian omalle saarelleen oman yksinkertaisen elämänsä pariin. Kenties se tarjosi heille jotain, jota maailman metropolit eivät milloinkaan pysty antamaan.

Kuvituskuva: Michael Clarke Stuff. Lainattu Wikipediasta Creative Commons -lisenssin nojalla.

Yksi kommentti artikkeliin ”Koronamatkaopas: Seitsemän meren syrjäkylä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s