Kotona vietetyn virusvuoden viimeiset viikot ovat käsillä. Sen kunniaksi pöllöt esittelevät paikkoja, joiden takia ei myöhemminkään kannata vaivautua kotiovea kauemmas. Kolmannella viikolla matkustamme pohjoisesta takaisin etelään.

Inhimillinen ahneus ja omistamisen himo ovat pullauttaneet pallomme pullolleen silmittömän julmia rajariitoja, joiden aiheuttamat inhimilliset arvet ovat iäti parantumattomia. Riitely ja sotiminen ovat niin yleisiä ihmiskunnan typeryyksiä, ettei kukaan täysjärkinen jaksa niitä enää edes ihmetellä. Paljon erikoisempaa sen sijaan olisi, jos maailmasta löytyisi kolkka, jota yksikään valtio ei halua itselleen. Ja kyllä, tällainen kummallisuus palloltamme todellakin löytyy.

Saharan itälaidalle, Egyptin ja Sudanin väliin on oman onnensa nojaan unohtunut parin tuhannen neliökilometrin maakaistale. Egyptin mielestä se kuuluu Sudanille, Sudanin mielestä puolestaan, kas kummaa, Egyptille. Sitä kutsutaan Bir Tawilin kolmioksi, mikä onkin varsin jännittävä nimi nelikulmaiselle palstanpahaselle. Kaikkineen se on elämälle varsin vihamielinen paikka: talviöinä lämpötila putoaa pakkasenhilkulle noustakseen päivällä kolmeenkymmeneen. Kesällä korkeimmat lämpötilat hätyyttelevät viittäkymmentä ja aavikkomyrskyt ovat yleisiä. Eroosion rapauttama maisema on pelkkää hiekkaa, eikä alueella asu ristin sielua.

Kuten niin monista muistakin Afrikan mantereen omituisuuksista, myös Bir Tawilin asianlaidoista ovat vastuussa eurooppalaiset siirtomaakeikarit. Vuonna 1899 Egyptiä hallinnut Iso-Britannia määritteli Egyptin etelärajan kulkemaan pitkin 22. leveyspiiriä. Kolmisen vuotta myöhemmiä Sudania hallinnut kukapas muukaan kuin Iso-Britannia määritteli Sudanin pohjoisrajan kulkemaan eri reittiä kuin Egyptin etelärajan, ja näin siirtomaaisäntä ajautuikin rajariitoihin itsensä kanssa. Myöhemmin sekä rajat että riidat periytyivät itsenäiselle Egyptille ja Sudanille, jotka kilvan sysäävät Bir Tawilia toistensa syliin ja samalla repivät läheistä rannikonpätkää itselleen.

Olkoonkin, ettei Bir Tawil ole kelvannut millekään valtiolle, olisi tälle syrjäkolkalle silti ottajia jopa jonoksi asti. Alueelle on vuosikymmenten saatossa perustettu useita mikrovaltioita, jotka muiden kaltaistensa tavoin ovat vakavasti otettavia ainoastaan päistään pikkuviallisten perustajiensa silmissä. Kuvaavaa lienee, että harva heistä on vaivautunut valtakunnassaan fyysisesti edes käymään. Lukuisten mikrovaltioiden edesottamusten seurauksena alueelle on nimetty paitsi ylenmääräisesti naurettavan mahtipontisin tittelein siunattuja kuninkaallisia niin myös hämmentävä määrä lippuja, vaakunoita, kansallishymnejä, valuuttoja ja jopa matkamuistojääkaappimagneetti.

Surkuhupaisin kaikista alueen valtionkyhäelmistä lienee Bir Tawilin kuningaskunta. Perustamishetkellään vuonna 1996 se oli ainutlaatuinen kaksoismonarkia, jolla oli kaksi hallitsijaa: Cookin kuningashuoneen kuningas Adam I ja Binnin kuningashuoneen kuningas Kieran I. Toverillisesti hallinneet kuninkaat ajautuivat kuitenkin pian erimielisyyksiin, mistä seurasi brutaali sisällissota. Sotatoimet koostuivat lähinnä ilkeämielisestä Facebook-kirjoittelusta, mutta johtivat kuitenkin kansakunnan traumaattiseen jakautumiseen. Länsi- Bir Tawil on nyttemmin kenraali Kieran Binnin johtama diktatuuri, kun Itä- Bir Tawil on puolestaan jäänyt kuningas Adam I:n hallintaan. Sanomattakin lienee selvää, että kaikesta tästä on järki kadonnut jo aikoja sitten kuin pieru (tai Bir Tawil) Saharaan.

Kuva: Google Maps