Eräänä elokuisena maanantaiaamuna se tapahtui: Maailmanrauha katosi keskuudestamme.

Maailmanrauha-veistoksen lahjoitti Helsingille itse Neuvostojen maan pääkaupunki Moskova. Vuosi oli 1990, ja suuri ja mahtava natisi jo liitoksissaan kommunistisen Euroopan sirpaloiduttua sen ympäriltä, mutta se ei estänyt kansojen ystävyyttä toteutumasta. Oleg Kirjuhinin veistämä pronssipatsas kuvaa ihmishahmoissa esiintyvien maanosien kannattelemaa maapalloa ja on juuri sellaisella kornilla tavalla mahtipontinen kuin neuvostoliittolaisilla patsailla on tapana ollakin. Sijainti Hakaniemenrannassa Helsingin oman Punaisen torin kupeessa oli mitä oivallisin. ”Teos on intohimoinen, selkeä ja konkreettinen vetoomus rauhan ja ystävyyden puolesta”, pokkuroi ylipormestari Raimo Ilaskivi paljastustilaisuudessa tarkoittamatta todennäköisesti sanaakaan siitä, mitä puhui.

Sanomattakin lienee selvää, että tämä pieni sirpale Neuvostoliittoa on vuosien saatossa saanut varsin värikästä huomiota. Suomettumisen ja rähmällään olemisen muistomerkiksi tulkittu patsas sai kansan suussa lempinimen Katiskavarkaat. Jo pystyttämistään seuraavana vuonna patsas sai ylleen tervaa ja höyheniä. Tempauksen tarkoitus oli todeta Helsingin tehneen virheen ottaessaan vastaan kommunistimuistomerkin samalla, kun Itä-Eurooppa eli historiallista vapautumistaan. Sittemmin patsas on äänestetty Helsingin rumimpien joukkoon. Vuonna 2010 patsas yritettiin räjäyttää siinä kuitenkaan onnistumatta. Venäjän hyökättyä Krimille vuonna 2014 patsas sai Ukrainan kansallispäivän kunniaksi ylleen Ukrainan lipun, joka tosin seuraavana yönä muutti muotoaan kasaksi riekaleita. Venäjän aloitettua Ukrainassa täysimittaisen sodan, anteeksi, siis erikoisoperaation, patsaan rauhaa kohti kurottavat hahmot saivat käsiinsä pienet Ukrainan liput. Samalla teos sai jalustaansa spraymaalilla kirjoitetun uuden nimen: Maailmanräyhä.

Lienee historian ironiaa, että Maailmanrauha tuli tiensä päähän samalla, kun Venäjä erikoisoperoi Ukrainaa raunioiksi. Todellisuudessa kuitenkin patsas siirrettiin pois paikalle rakennettavan raitiotien vuoksi. Nyt se on odottamassa parempia aikoja tuntemattomaksi jääneen varaston hämärässä. Vaikka patsas ei ansaitsisi kunniaa tulla nähdyksi, on sillä tärkeä sanoma sanottavanaan: on tehty virheitä, joita ei enää koskaan saisi päästä tapahtumaan.