Parma on juuri sellainen pohjoisitalialainen tuppukaupunki, jollainen pohjoisitalialaisen tuppukaupungin kuuluu ollakin: hieman pittoreski ja hieman nukkavieru. Samalla Parma onnistuu olemaan yksi Po-joen laakson teollisuuskaupunkien helmistä muistuttaen jollain oudolla tavalla huomattavasti suurempaa Bolognaa, mutta tiivistämällä sen karisman pienemmäksi ja hiukan myös kuivemmaksi, kuin viinirypäleestä kuivattu rusina.
Pöllöjen Tekniikan Maailmalle Parma on kuitenkin kiinnostava juuri niistä kahdesta syystä, mistä se on maailmalla tunnettu: kinkusta ja juustosta. Molemmat näistä koostuvat samoista raaka-aineista: rasvasta, suolasta ja kaloreista. Koska parmalaiset ovat näistä salakavalista ja epäilemättä myös hengenvaarallisista herkuistaan niin kovin ylpeitä, käytetään niitä ruuanlaitossa estottoman vapaamielisesti. Tämä tekeekin Parmasta Italian vaarallisimman kaupungin, sillä henkeä uhkaava verisuonisairaus vaanii viatonta ohikulkijaa kaupungin jokaisessa ravintolassa. Haaste otettu vastaan!
Parmankinkulla ja parmesanjuustolla päällystetty vasikanleike vaikuttaa epäilyttävältä jo heti ensisilmäyksellä. Harva ruokalaji aiheuttaa samanaikaisesti sekä ihailun että kammotuksen huokauksia. Ensimmäinen veitsenpisto paljastaa katalan juonen: jos ruokailija ei kuole välittömästi verisuonitulppaan niin hallitsemattomasti tirskahteleva rasva tekee lähtemättömän vaikutuksen ainakin hänen vaatteisiinsa.
Ensipuraisun maku on huumaava, ja siinä tuntuvat kaikki mahdolliset suolan eri vivahteet. Hiljalleen erottuu myös parmesanin tumma kirpeys ja kinkun rasvainen täyteläisyys. Jokin omituinen, kenties huumaava ja riippuvuutta aiheuttava ainesosa saa pahaa-aavistamattoman ruokailijan haluamaan lisää. Parhaimmillaan kokemus on, kun ruuan huuhtoo alas pirskahtelevalla lambruscolla.
Saattaa olla ihme, että Pöllöjen Tekniikan Maailman testiryhmä selvisi Parmasta elävänä kotiin. Ehkäpä jokin ruuassa ollut salaperäinen raaka-aine auttoi selviytymään verisuonitukoksesta lähes hengissä, tai kenties se olikin vain kaupungin hurmaava ja kaikki aistit täyttävä olemus.







Kivasti kirjoitettu juttu – vaikka kasvisvaihtoehtoja kovasti nykyisin pitäisikin suosia ja usein niitä valitsekin, niin kyllä aina silloin tällöin pitää myös näitä ”epäterveellisempiä” vaihtoehtoja päästä maistamaan!
TykkääTykkää
Hyvää ja reilua ”suonet tukkoon” ruokaa! Suola, rasva ja kerma – sillä se maku ruokaan tulee sano lääkäri mitä tahansa! Cardesartania suuhun ja eteenpäin..
TykkääTykkää
Pirkon kanssa samaa mieltä. Ja sen verran parmankinkku ja parmesanjuusto ovat maistuvia herkkuja, että tulisi kyllä otettua riski, ja syötyä niitä Parmassa hyvällä ruokahalulla.
TykkääTykkää
Hauska juttu! Hyvällä omalla tunnolla söisin moista. Johan se on moneen kertaan todistettu, että rasva ei ole syyllinen tukoksiin. Perunat ennemmin jättäisin syömättä, ja varsinkin leivän.
TykkääTykkää
Hyvä homma! En pätkääkään usko virallisiin totuuksiin terveydenhoidossa. Jos tekisin niin, niin olisin jo kuollut. Parma vaikuttaa kovasti kiinnostavalta paikalta. Mietin, miten Po-joen laakso on selvinnyt l0r0na-kauden koettelemuksista. Onkohan jo saatu selville, miksi siellä kuoli niin paljon. Ainakin ne kuolivat hyvin syöneinä.
TykkääTykkää
Ei se mitä silloin tällöin syö, vaan se mitä jokapäiväisesti syö. 🙂 Reissussa voi hyvin herkutella paikallisilla raskaammillakin herkuilla – tai sitä minä ainakin käytän tekosyynä syödä aina matkoillani pizzaa. 😛
TykkääTykkää
Ulkonäöllisesti ei maailman houkuttelevin annos, mutta kun ainesosat on tiedossa, niin ilman muuta maistaisin tätä paikan päällä ja luultavasti pitäisin!
TykkääTykkää
Reissussa saa aina kyllä hyvällä omalla tunnolla herkutella.
TykkääTykkää