Vuonna 2012 pöllöt matkustivat kolmen kuukauden ajan junalla kohti Pohjois-Koreaa. Pidimme matkan aikana päiväkirjaa, joka myöhemmin johti tämän blogin perustamiseen. Blogin täytettyä vuoden julkaisen päiväkirjan kirjoitukset nyt samaan aikaan kuin ne alun perin on kirjoitettu. Pohjois-Korean ylettömän pitkän muistiinpanon julkaisen useammassa erässä teemoihin ryhmitellen. Tänään ihmettelemme Suuren Johtajan olemusta.

Vaikka se ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan epäselvää, niin silti Johtajien ylistys on Pohjois-Koreassa jotenkin ylitsepääsemättömän käsittämättömällä tavalla kaiken läpäisevää ja joka paikassa läsnä. Ei niin pientä tai maallista asiaa, joka ei jonkinlaisen omituisen aasinsillan kautta olisi Johtajan sankarillista ansiota. Mutta miten se oikein on ensimmäisinä päivinä näkynyt?

Vierailumme varsinainen ohjelma alkoi eilen kaikkein tärkeimmällä, vierailulla Mansudae-monumentilla. Paikka on pohjoiskorealaisista uutiskuvista tuttu jättiläismäisen kokoinen Suuren Johtajan pronssipatsas. Nyttemmin viereen on pönäytetty myös talvella kuolleen Rakkaan Johtajan Kim Jong-Ilin vähintäänkin yhtä mahtipontinen kuva. Tämä on paikka, jossa alamaiset käyvät säännöllisesti ja tiheään tuomassa massiivisia kukkia ja kumartamassa. Koska meidän odotetaan noudattavan paikallisia tapoja, kuului ”syvä kunnioitus” myös meidän tehtäviimme. Tämä on tähän mennessä ollut myös ainoa paikka, jossa valokuvaaminen ei ole ollut luvanvaraista vaan itse asiassa pakollista. Ryhmäämme oli jossain vaiheessa liittynyt mukaan myös videokuvaaja, joka itsestäänselvästi kuvasi myös kumarruksemme matkamuisto-DVD:tä varten. Kenellekään ei liene epäselvää, mihin muuhun tarkoitukseen tätä ulkomaalaisjoukon Suurelle Johtajalle esittämää tervehdystä käytetään.

Toisaalla Pjongjangissa Mansudae-monumentin pyhyys sai hieman omituiset mittasuhteet. Vasta-avattu Mini-Pjongjang on huvipuisto, jonne on koottu omituisesti pienen lapsen kokoisia miniatyyreja pääkaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Itsestäänselvästi Mansudae kuuluu joukkoon. Mutta koska Johtajien patsaat olisivat tässä pienoismallissa olleet tavallista kuolevaista pienempiä, ei niitä ole voitu ottaa mukaan asetelmaan. Mutta koska Mansudae ilman johtajia on pahinta, mitä Pohjois-Koreassa voi tapahtua, ei tätä nähtävyyttä oikeastaan saanut edes katsoa, valokuvaamisesta puhumattakaan. Vikkeläsorminen tyhmä turisti ei tosin tätä ollut ymmärtävinään. (Myöhemmin kuva poistettiin kamerasta maasta poistuttaessa.)

Ikäväksemme emme päässeet vierailemaan Kim Il-Sungin mausoleumissa, koska samaan holviin asennetaan parhaillaan myös Kim Jong-Ilin maallisia jäänteitä. Villien huhujen mukaan seremonia olisi moninkertaisesti omituisempi kuin esimerkiksi vierailu Leninin luona, pitäen sisällään mm. vieraiden desinfiointia, kulkemista lukuisten ilmalukkojen läpi sekä luonnollisesti kukkia ja kumarruksia. Lohdutukseksi pääsimme kuitenkin Suuren Johtajan synnyinkotiin. Kyseessä on alkeellinen asumus metsän reunassa, joka on täynnä Johtajan väitetysti lapsena tekemiä oivaltavia keksintöjä ja jonka tarkoitus ilmeisesti on esitellä, miten myös alkeellisissa oloissa voi kasvaa suuri vallankumouksen sankari. Luonnollisesti myös siellä kumarrettiin.

Mainitsemisen arvoinen lienee myös vierailu Kim Il-Sungin kehittämän Juche-aatteen mukaan nimetyssä tornissa. Maisemat tornin päästä olivat avarat, mutta toisin kuin muissa maailman näkötorneissa, silmien eteen ei auennut kiinnostava kaupungin labyrintti vaan surullisen maan murheellinen maisema. Mielenkiintoisempi sen sijaan oli maantasoon kiinnitetty kokoelma laattoja, joihin oli kaiverrettu tervehdyksiä ympäri maailman toimivilta Juche-aatteen opintopiireiltä.  Suomesta lähetettyjä laattoja on kymmenen, mikä on oppaamme mukaan jonkinlainen ennätys tässä kunniakkaassa joukossa.

Näiden parin päivän odotetuin tai ainakin omituisin vierailu oli laskeutuminen kansan syvien rivien pariin. Vaatteiltaan ja myös kasvoiltaan likaisenruskeiden ihmisten kansoittaman metroaseman sisustukseen on käytetty kitschiä ja Kim-patsaita kaikkia kohtuullisuuden periaatteita räikeästi rikkoen. Vaikka kaikista maailman metroasemista tutut räikeät mainokset loistavat poissaolollaan, hämmentävämpää on metroaseman ja junan lähes täydellinen hiljaisuus. Matkaa tehdään räikeästi valaistujen Johtajien patsaiden ja muotokuvien valvovien silmien alla nöyrästi ja vaiti, ja ainostaan kaiuttimista virtaava vaimea, värisevällä äänellä luettu ylistyspuhe rikkoo omituisen illuusion.

Omituinen metromatkamme päättyi jo edelliseltä illalta tutulle riemukaarelle, jonka luo oli juuri kerääntynyt mittaamaton kansallispukuihin sonnustautunut joukko juhlistamaan Korean kommunistisen puoleen perustamisen vuosipäivää. Omituinen, 70-luvun iskelmän tahdissa tanssittu joukkotanhu oli todella hämmentävä. Toisaalta kyseessä oli suuri sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tuttuja yhteisen juhlan parissa, toisaalta tarkkaan ennalta opeteltu suuri näytelmä, johon väki osallistui, jottei heitä epäiltäisi epäsopivaksi ainekseksi. Yli tunnin ajan vellova värikäs tanhumassa osasi jokaisen kappaleen jokaisen askeleen virheettömästi ulkoa, ja jopa kappaleiden lopussa annetut aplodit alkoivat ja päättyivät samantahtisesti yhteisessä kättenlyömällä sekunnin murto-osan tarkkuudella. Koko outo tapahtuma oli samaan aikaan hyvin vaikuttava sekä äärimmäisen pelottava, kuin kaunis elokuva, jonka rohkeat sankarit paljastuvatkin eläviksi kuolleiksi.