634 päivää myöhemmin

634 päivää myöhemmin nesteet oli jälleen pakattu pieneen pussukkaan. Tuttu tungos oli poissa, ja lentoasema oli jaettu matkakohteiden mukaan eri osastoihin, joiden välillä ei ollut pääsyä. Koronapassia kysyttiin kaikkialla, ja ihmiset pysyivät pienissä ryhmissä etäällä toisistaan. Kaikki oli muuttunut, mutta silti kaikki oli aivan kuten ennenkin. Mieli karkaili jo tuleviin päiviin, tuttu arki sai taas kerran hetkeksi väistyä tuntemattomattoman tieltä. Ehkä hiukan jännitti, kuten aina. Tällä kertaa myös liikutti.

Milano valikoitui korona-ajan ensimmäiseksi ja kuluneen vuoden ainoaksi ulkomaankohteeksi oikeastaan sattumalta. Pohjois-Italia oli vielä marraskuun puolivälissä viimeisiä vihreitä läiskiä Euroopan tautikartalla, mikä oli itse asiassa ainoa matkakohteen valintaan vaikuttanut asia. Ironista sinänsä, sillä juuri Milanon ympäristössä tauti astui mantereellemme. Vielä viettäessämme edellisen matkamme viimeisiä helteentukahduttamia päiviä alkoi uutisista kuulua kummia: kovin kaukaiselta tuntunut uhka oli saapunut Lombardian alppirinteiden matkailukylien kautta liian lähelle. Pian maailma pysähtyi, vetäydyimme suojaan, ja matkailua pystyi harrastamaan vain mielikuvituksen kantamana. Nyt 634 päivää myöhemmin tänne oli lähes turvallista tulla, jos turvallisuudesta voi ainakaan totutussa merkityksessä enää edes puhua. Mutta pandemia on arvaamaton: kesken matkamme uutiset kertoivat, että uhkaavan virusmuunnoksen ensimmäisiä eurooppalaisia tapauksia on löytynyt, niinpä, myös Milanosta.

Uuden vuoden kynnyksellä tulevaisuus on jälleen auki. Millaiseksi alkava vuosi muodostuu? Entä millaisia matkaseikkailuita se tuo tullessaan? Sitä emme tiedä, mutta ne kysymykset olivat viileän mutta aurinkoisen Milanon piazzoilla kovin kaukaisia. Kun auringonpaiste pakottaa hetkeksi riisumaan takin silläkin uhalla, että pian paleltaa, on aika jäädä nauttimaan nykyhetkestä. Vierestä kulkee pieni päämäärätietoinen turistijoukko kartat kädessään. Ja sitten kuin varkain jälleen muistaakin sen: matkailun, samoin kuin elämän, tarkoitus ei ole kulkea eteenpäin. Vaan pysähtyä.

Yksi kommentti artikkeliin ”634 päivää myöhemmin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s