Luoteis-Kambodžassa sijaitseva Siem Reap lienee maan turismin tärkein keskus. Siinä missä kaakkoisaasialaisten pikkukaupunkien karisma perustuu tietynlaiseen muurahaiskekomaiseen kaaokseen ja nukkavieruun sinnepäinsinnittelyyn, on turistien rahoilla vaurastunut Siem Reap kuitenkin toista maata.

Kaupungin keskusta on monien muiden kaltaistensa tapaan röyhkeä ja kovaääninen baarikorttelien keskittymä, mutta tyypillisestä rosoisuudesta ja räikeydestä poiketen muistuttaa enemmän hallittua ja vain teennäisen sattumanvaraista kauppakeskusta. Kaupungin pääkadut ovat paitsi valaistuja niin myös tasaisia, ehjiä ja jopa puhtaita. Kun kadunylityskään ei vaarallisuudessaan päihitä kaikkea muuta, mitä hyvinvointivaltion kuuliainen kansalainen konsanaan itse pystyisi kuvittelemaankaan, on tunnelma jollain oudolla tavalla hieman laimea tai ainakin vieraannuttava. Jossain laitakaupungilla katuvalot ja asfaltti sentään loppuvat, mutta se ainoastaan paljastaa keskusta-alueen ohuen kulissin.

Syy Siem Reapin suosioon eivät ole tehokkaat katulamput, suoraan asetellut reunakivet eikä edes halpa tuontiolut. Syy on kaupungin ulkopuolella levittyvä Angkorin temppelialue. Se on paitsi khmer-valtakunnan historiallinen pääkaupunki ja yksi buddhalaisen uskon tärkeimpiä keskuksia niin myös maailman suurimmaksi väitetty uskonnollinen rakennuskokonaisuus, joka saa Vatikaanin näyttämään juuri niin vähäpätöiseltä kuin se onkin. Toiset vierailevat Angkorin alueella päivän, toiset viikon. Buddhalainen mystiikka vetää puoleensa tavallisten ryhmämatkaajien lisäksi myös valaistuneempaa väkeä. Haaremihousuihin ja henkistyneeseen ilmeeseen pynttäytynyt länsituristi on kieltämättä hieman koominen näky, mutta uskonnon ja itseilmaisun vapaus huomioiden se hänelle toki suotakoon.

Alkunsa Angkor sai 800-luvulla alueelle rakennetuista hindutemppeleistä. Jo 890-luvulla alueesta tuli buddhalaisen khmer-valtakunnan keskus. Suurimman loistonsa päiviä se eli 1200-luvun alussa, minkä jälkeen valtakunnan mahti alkoi heiketä. Lopulta kaupunki hylättiin vuonna 1451, kun Ayutthayan sotajoukko valloitti ja ryösti sen. Laajimmillaan Angkor lienee ollut esiteollisen ajan suurin kaupunki kautta maailmanhistorian: tuhannen neliökilometrin alueelle levittyneessä megapoliksessa lienee enimmillään asunut miljoona asukasta. Angkor on edelleen symbolisesti tärkeä ja se on kuvattu myös Kambodžan nykyiseen lippuun.

Tänä päivänä Angkor on vaikuttava Unescon maailmanperintökohde ja, kuten sanottu, suosittu turistinähtävyys. Lisäksi se on pahoin rapistunut, ja moni sen kymmenistä temppeleistä on vaarantunut. Aluetta restauroidaan korkeiden pääsylipputulojen turvin, mutta aika, luonto ja etenkin miljoonat vuosittaiset turistit tekevät tehtävänsä. Kaikki eivät tyydy vain ihailemaan historiaa ja ottamaan valokuvia, vaan moni on nähnyt tärkeäksi myös jättää oman kädenjälkensä pyhään paikkaan. On ironista mutta kaltaisillemme ajattelemattomille nykyihmisille myös häpeällistä, että ikiaikainen monumentti hieroutuu jalkojemme ja kättemme vaikutuksesta hiljalleen takaisin maan tomuksi.